Uutta ja vanhaa

Viikko taas vierähtänyt hurjaa vauhtia vaikka ihan tavallista arkea vietetään, syksy jännittää mitä tästä sitten tulee? Tytöt ovat sairastaneet aika tavalla koko kevään, on ollut silmätulehdusta, korvatulehdusta ja ties mitä väsymystä, tiistaina menemmekin nuoremman kanssa korvien putkitukseen, josko tämä kierre vihdoin katkeaisi? Onneksi se ei kuitenkaan ole vaikuttanut pikkuisemme käytökseen, hän on oma iloinen itsensä, oli sairaana tai ei.

Tänään vietimme päivää Linnanmäellä. Viime kesänä kävimme lintsillä varmaankin kahdeksan kertaa, lähinnä koska pienten lasten laitteet ovat ilmaisia ja koska lapset nauttivat siitä touhusta niin täysillä. Ja kukapa ei nauttisi? Nähtäväksi jää kuinka kauan ilmaislaitteet riittävät lapsillemme? Varmasti ainakin tämän kesän ajan. Linnanmäessä on jotain ihanan nostalgista, uutta ja vanhaa sekaisin ja tietenkin iloinen tunnelma.

Nostalgia näkyy myös kodissamme ja tällä hetkellä erityisesti. Kirjoitin aiemmin jo rahista, joka on isovanhempieni kodista ja viime viikonloppuna olohuoneen seinä sai koristuksekseen vanhat shakkinappulat. Sain ne kymmenen vuotta sitten perinnöksi isoisältäni, luultavammin koska lapsena lempipuuhaani oli näiden nappuloiden plaraus ja katseleminen. Kaipa niillä yritin shakkia pelatakin, vaikkakin aika laihoin tuloksin. Isoisäni pelasi itsekseen ja niitä katsellessani muistan kuinka keskittyneesti hän mietti siirtojaan (kirjeshakkia ehkä?). Kymmenen vuotta kuitenkin kului ennen kuin sain ne laatikonpohjalta esille ja täytyy sanoa, että tykkään. Suurin syy lienee nostalgia, toiseksi suurin lienee asetelman graafisuus, kuin kaksi aaltoa seinällä.

 

Rahi on kotoisin samaisen isoisän kodista ja ehkäpä ne juuri siksi sopivat niin hyvin yhteen? Mieheni luuli minun hankkineen keinonahkaisen rahin Jyskistä eikä ollut uskoa silmiään eikä korviaan kun kerroin rahin historian. Se on siis isovanhempieni vanha, suoraan 50-luvulta. Ja nahka on edelleen kuin uutta. Pidän siitä kovasti, se sopii hienosti olohuoneemme sisustukseen ja lapset ovat ottaneet sen omakseen, aivan kuin minä ja sisareni teimme 80-luvulla ja ehkäpä äitini 30 vuotta aikaisemmin. Ihmettelen kyllä itsekin, miten se voi olla niin hyvässä kunnossa?

Vaikka en kotiani ihan kokonaan vanhalla sisustaisikaan on vanhoissa esineissä sitä jotain, erityisesti kun tuntee esineen tarinan. Ja hienosti nämä esineet (ja muutama muukin) sulautuu muuten hyvinkin modernin ja minimalistisen kodin sisustukseen.