Viimeisiä viedään

Tämä kotiäiti viettää viimeisiä kotiäitipäiviään tai oikeastaan ne loppuivat jo viime viikolla. Lapset ovat nimittäin aloittaneet jo päiväkodin (virallisesti) ja allekirjoittanut saa "nauttia" lomasta. Totuus kuitenkin on, ettei tämä oikein lomalta tunnu. ;D Koko ajan kamalan huono omatunto siitä, että lapset ovat päiväkodissa vaikka itse olen täällä kotosalla. Tätäkö tämä tästä eteenpäin on? Kamalaa, erityisesti kun tällä viikolla hoitopäivien pituus on jäänyt muutamaan tuntiin. No ehkä se tästä helpottaa, kun työt ihan virallisesti ensi viikolla alkaa.

Viimeinen kuukausi on ollut jokseenkin kiireinen. Elokuun ensimmäisen viikon olimme lasten kanssa Uudenkaupungin maisemissa nauttimassa helteistä. Ihanaa kun niistä sai nauttia niin pitkään. Lisäksi piipahdin Tallinnassa ja viime viikonloppu meni ystäväporukassa Tukholmassa.

Vietimme siellä mammakavereideni kanssa kotiäitiyteni päättäjäisiä ja täytyy kyllä myöntää, että näitä naisia ja hetkiä tulee ikävä. Vaikka aika innolla olen suuntaamassa kohti uusia tuulia. Lapset ovat selvästi valmiita päiväkotiin ja jossain vaiheessa sitä on vain uskallettava mennä eteenpäin. Se mitä tästä syksystä tulee noin niinkuin organisointimielessä kaikkine noutoineen, viemisineen ja sairastamisineen, jää nähtäväksi. Mutta eiköhän siitä selvitä? Kaikki muutkin ovat selvinneet.

Vuosisadan surkein bloggaaja

Jos jaettaisiin sellaisia 'vuoden flegmaattisin bloggaaja'- palkintoja, olisin listan kärjessä. Jotenkin tämä kesä vain on aika hektistä aikaa, tapahtuu paljon ja pääsääntöisesti kaikki tapahtuu jossain muualla kuin kotona, ei juurikaan koneen ääressä hengailu näytä allekirjoittanutta kiinnostavan. Valokuvia olen mielestäni ottanut, mutta en sitten olekaan, ainakaan mitään julkaisukelpoisia. :)

Mitä meille sitten kuuluu? Kesäloma meni pyöriessä ympäri Suomea akselilla Pääkaupunkiseutu-Uusikaupunki-Vaasa-Maxmo-Laukaa. Kaikissa ihanissa paikoissa, ihanien ja rakkaiden ihmisten kanssa. Säät ovat olleet niin suosiolliset, että ollaan mökkeilty, uitu ja retkeilty ahkerasti. Lapset ovat nauttineet ja aikuiset myös. Olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja lenkkeillyt ahkerasti koko kesän, harmillisesti miehen töihinpaluu on hieman häirinnyt rutiinia. ;) 

Yksi kesän ehdottomista kohokohdista oli minibreikki Uumajaan, jonne pääsimme kahdestaan miehen kanssa. Käytännössä asia järjestyi lasten isovanhempien avulla ja kaikille tilanne oli win-win, lapset saivat viettää harvinaista laatuaikaa mökillä ja me taas samaa kahden. Ja kyllä kannatti. Uumaja on todella idyllinen kaupunki lyhyen laivamatkan päässä Vaasasta. Lähdimme matkaan lauantai aamuna Wasalinen laivalla ja palasimme sunnuntaina samaisella aluksella. Meillä oli oma auto matkassa (joka ei todellakaan kuitenkaan olisi ollut välttämätön), mutta näimmepähän vähän Uumajan ympäristöä siinä samalla. Laiva oli sympaattinen ja sen palvelut toimivat hyvin, henkilökunta oli mukavaa ja erityisesti kiinnitin huomiota siihen, että lapset ja lapsiperheet oli otettu erinomaisesti huomioon kaikenlaisen ohjelman muodossa.

Toinen onnistunut valinta (laivaa tokikaan ei voi valita) oli hotellimme: Clarion , jonka varasin Ebookerisilta ja jonka valitsin alunperin sen loistavan sijainnin (200m keskustaan) ja ilmaisen vohveltarjoilun vuoksi. Oikeasti, kuka nykypäivänä tarjoaa jotain ilmaiseksi?  Valinta osoittautui loistavaksi. Hotelli itessään oli symppis, vanha puutalo (joka sisäsi kyllä modernimman kivitalo-osuudenkin) atrium pihoineen. Ravintola sijaitsi hotellin alakerrassa, josta oli pääsy atrium-pihan terassille. Ja todellakin, perillä meitä odotti vohvelipannu, taikina, kermavaahto ja mansikkahillo. Mainio konsepti, jossa asiakkaat saivat itse paistaa halutessaan vohveleita. Niin ja kahvi (tai tee) kuului luonnollisesti hintaan. Eikä siinä vielä kaikki, hotellin hinta sisälsi lisäksi "kevyen illallisen", niin kuin hotellihuoneen prosyyrissä luki - tosiasiassa tämä kevyt illallinen sisälsi alkuruokatapasten lisäksi pääruuan, juustotarjottimen sekä jälkiruuan. Ja kaikesta tästä pulitimme yhteensä 114 €. Se siis sisälsi myös aamupalan sekä hotelliyön. Itse huone ei ollut kovinkaan ihmeellinen, tavallinen hotellihuone, mutta siisti sellainen. Hotelli kaiken kaikkiaan oli kovin siisti ja oli siellä saunaosastokin. Huoneessa ei ollut ilmastointia (joka nyt ansaitsee pienen miinuksen kesän helteillä), mutta ikkunan sai auki ja huoneeen tuuletettua ennen nukkumaan menoa. Suosittelen lämpimästi ja painan nimen kyllä mieleen, josko sitä joskus visiteeraisi esimerkiksi Tukholmassa, jossa hotelliketjulla tuntui ainakin olevan hotelli. Toki sen palveluista en osaa mitään sanoa. Ehkä palaamme sen sijaan Uumajaan taas ensi kesänä.

Muuten kotona kaikki on ennallaan. Tai no, nikkaroi mieheni meille uuden sängyn kuormalavoista. Se on ehkä jopa muutaman kuvan arvoinen.



Tosiasiassa olemme nukkuneet vuoden verran pelkillä patjoilla, koska makuuhuoneemme on ollut niin pieni, ettei sinne normi sänky mahdu. "Kuormalavalavetin" piti valmistua jo vuosi sitten, mutta eipä sitä siinä kaikessa tohinassa saatu sitten aikaiseksi ja niinpä se valmistui vasta tänä kesänä. Kannatti kyllä, nyt makuualusta on taas "ryhdikäs", patjat kun tapasi liukua meidän korkeakiiltoisella lattialla erilleen toisistaan.

Niin ja onpa meidän terassi kokenut myös melkoisen faceliftin kesän aikana. Ensimmäinen hankinta oli pihakeinu ja lamput, toisena laajensin hieman laatoistusta ja valmistin grillille oman kolosen ja kolmanneksi hankimme uudet polyrottinkikalusteet (joita on sellaiset muutama vuosi harkittu). Koitan saada koko pihan kuvattua vielä jonain kauniina päivänä (jos sellaisia vielä tulee), pidän henkilökohtaisesti nykyisestä järjestelystä huomattavasti enemmän kuin aiemmasta.

Siinäpä kuulumisemme "pähkinänkuoressa" (vaikka aika pitkä jaarittelu tästä tulikin), josko nyt yrittäisin hieman ryhdistäytyä ja postailla hieman useammin näin syksyn tullen. Ensiviikolla puhaltaakin sitten muutoksen tuulet ja ihan kunnolla, lapset aloittavat päiväkotiharjoittelun ja allekirjoittanut myös. Työt alkavatkin sitten syyskuussa. Hui. ;D

Huh hellettä!

Vaikka ihanaa sellaista, varsinkin kun sitä saa viettää merellä ja meren läheisyydessä. Matkattiin alkuviikosta länsirannikolle ja hypättiin veneen kyytiin. Vanhemmillani on purjeveneet ja kesän viettoon kuuluu yleensä muutaman päivän retki ainakin toisen veneen kyydissä. Tällä kertaa matkasimme mummulaan ja hyppäsimme veneen kyytiin. Tytöt olivat ihanan tohkeissaan koko purjehdusretkestä, vaikka pakko kyllä myöntää, että ensimmäisen päivän jälkeen ajattelin, että olisiko syytä palata kotiin. ;) Onneksi ensimmäisen illan vinkuvonkukitinä oli seuraavana päivänä kuitenkin kadonnut ja loppumatka sujui leppoisimmissa tunnelmissa.

Liikkeelle lähdimme Uudestakaupungista ja ensimmäisen yön vietimme Isokarissa. Ihana paikka tuo vanha majakkasaari (tai onhan majakka siellä edelleen), suosittelen lämpimästi myös muille, niin veneilijöille kuin ei veneilijöillekin. Sinne pääsee ainakin Uudestakaupungista ihan yhteysaluksellakin ja sinne on myös mahdollista majoittautua. 

Toisen yön vietimme Katanpäässä, joka on niinikään mukava vierasvenesatama, hyvät laiturit ja suojaisa satama-allas. Lisäksi plussaa erinomaisesta kahvila-ravintolasta, eritoten lähiseudun mökkeilijät tuntuivat poikkeavan siellä kahvittelemassa ja lounastakin oli tarjolla. Sinne siis myös, mikäli matkaatte länsirannikon vesillä. 

Rantauduimme eilen takaisin mökkirantaan ja nyt on nautittu kesästä uiden ja saunoen, kahvitellen kera mansikkaleivisten ja onpa sitä ehditty jo tekemään pieni kaupunkiretkikin. Kyllä kesällä kelpaa ja onneksi on näitä ihania paikkoja, joissa sitä saa viettää. Niin ja ilmatilan ovat mitä mahtavimmat. 

Maalausprojekti osa 2

Tattadaa!! Seinä on valmis ja se on mitä ihanin. Eilen kyllä vähän nukkumaan mennessä jännitti, seinä oli nimittäin jokseenkin laikukas, mutta kuivuminen teki sille hyvää ja väri tasoittui. Vaikea lopputulosta on kuvailla, mutta sellainen epätasaisen näköinen betoni on se jolla sitä kuvailisin. Seinän pinta on todella elävän näköinen ja tuntuu hiekkapaperimaiselta, aika karhealta siis. Kylmä (ja jonkun toisen mittapuulla varmaan liiankin kylmä) harmaa on juuri sellainen kuin toivottiin. Niin ja siis mieskin tykkää (eilen nimenomaan mietin että minkälaisen tuomion siltä mahdan saada). ;) 

Ihanaa, kesäloman suurin projekti on nyt tehty. 

Maalausprojekti osa 1

Olen koko kevään ja alkukesän suunnitellut maalaavani yhden olohuoneen seinistä harmaaksi. Täydellistä harmaata on metsästetty ja värimallit ovat killuneet inspiraatiomielessä seinällä jo varmaankin kolmatta kuukautta. Viime viikolla sain kuitenkin vihdoin päätöksiä aikaan ja päätin, että nyt on täydellinen ajankohta seinän maalaamiselle. Seinästä ei tulekaan ihan tavallista, vaan hiekkaefektimaalilla maalattu erikoisteos. Maali on Belleartin ja uusi tuttavuus myös minulle, tosin aiemmin käymäni erikoismaalauskurssin tiimoilta.

Pohja on nyt maalattu ja huomenna olisi tarkoitus sutia lopullinen kerros seinään. Toivottavasti siitä tulee hyvä, vähän jännittää kun miestä piti aika lailla tähän hankkeeseen ylipuhua. ;) 

Tänään meillä näytti vielä tältä:

Ja huomenna siis nähdään miten mun projektin käy. Pihaprojektille kuuluu muuten oikein hyvää, tekemäni kukkapenkin kavennus ja 'grillikolo' on mainio. Ja kuinka pienellä hommalla sitä saakaan kaunista aikaan. Mutta siitäkin kuvamateriaalia myöhemmin. 

Kesälomaa odotellessa

Tai no mullahan tämä elämä on yhtä lomaa koko ajan sanoisi joku, vaikka kyllä se vähän niin on että kotiäidilläkin on silloin lomaa kun muu perhe (lue mies) lomailee. Tässä perheessä loman aloittamiseen tuntuu kuitenkin liittyvän aina lievähkö viime hetken paniikki, joka tarkoittaa sitä että kaikki kesälomalla mahdollisesti eteen tulevat työt tehdään jo ENNEN lomaa. Käytännössä siis mies tekee ympäripyöreitä päiviä ja allekirjoittanut toimii yksinhuoltajana. No tuntuupa luona sitten ainakin lomalta.

Viikko on mennyt oikeastaan viimeviikosta toipuessa, vaikka retkeily ja lomailu kivaa onkin, vie se aina mehut vähäksi aikaa niin lapsilta kuin äidiltäkin. Eikä nämä melko kehnot kesäsäät ole auttaneet toipumisessa vaikka ihan kivaa toisaalta onkin oleilla sisällä ja touhuta sadepäivän juttuja. Eilen meni sähköt kesken imuroinnin ja oli itseasiassa todella mukavaa kun oli niin hiljaista ja rauhallista. Käytimme ajan glitteriliimaillen ja askarrellen aarrearkkua esikoisen kanssa. Sitä glitteriliiman määrää ei voi kuvitellakaan mitä kolmevuotias tyttö saa pienessä hetkessä läträttyä. Ja voi sitä onnen määrää.

Huomenna ajattelin VIHDOINKIN laittaa pihamaan uuteen uskoon. Tällä hetkellä rikkaruohot rehottaa ja tavarat on pisin poikin ja muutenkin koko piha on varsin epäsiisti. Riipputuolia en koskaan muuten saanut, mutta pieni pihakeinu sen sijaan löysi tiensä terassillemme. Taidankin saman tien nenän napsimaan muutaman ennen otoksen ja esitän muutoksen sitten kuvin.

Muutamia muitakin sisustusprojekteja on työn alla, yksi seinämaalaus erikoistekniikalla, yksi työhuoneessa ja yksi yrittipuutarha parvekkeelle- homma odottaa tekijää. Josko se mies nyt pääsisi lomalle niin saisin vähän aikaa näille projekteille.

Ihanaa perjantai-iltaa, tämä lähtee nyt vielä saunomaan.

Juhannusta

Juhannusterveiset Pohjanmaalta. Täällä keskikesän juhlaa on vietetty varsin puritaanisin menoin, lipunnostosta juhannussaunaan. Ilmat ovat olleet mitä ovat, onneksi olemme sentään pääasiallisesti saaneet nauttia auringonpaisteesta. Lämpötila on kuitenkin pysytellyt vain noin kymmenen asteen tuntumassa.

Pientä DIY projektiakin on ehditty tehdä, askartelin koivutuohesta somat kukkamaljakot, jotka kätkevät sisäänsä tavallisen hillo- ja pilttipurkin. Täydelliset kesäkukille. Kivaa pientä puuhaa mökkeilyn lomaan.

Tänään tiedossa vielä saunomista ja Paljussa loikoilua. Ihanaa olemista. Mukavaa Juhannusta!

Maalailua

Terveisiä kesälomalta. Lasten harrasteet loppuivat muutama viikko sitten ja sen jälkeen on 'lomaitu', vaikka ihan tavallista arkea silti täällä vietetään. Isovanhemmat kyläilivät viimeviikon ja se tarkoitti minulle enemmänkin lomaa tai paremminkin omaa aikaa. Kaksi iltaa vierähti maalauskurssilla, eikä millään muotokuvamaalaus vaan seinämaalauskurssilla. Olin opiskelemassa erikoismaalaustekniikoita ja voin kyllä sanoa, että kivaa oli! Ihmeellistä miten maaleilla voi saada erilaisia pintoja aikaan helmeilevästä betoniin tai siis betonin jäljitelmään. Nyt himottaisi kokeilla jotain tekniikoosta olkkariin, mutta en osaa enää päättää mitä se olisi? Betonia vai hiekkastruktuuria vaiko vaan ihan Tikkurilan Tuntoa? 

Muutenkin aika on kulunut sisustussuunnitelmien parissa. Muutama asiakastyö on työn alla enkä millään meinaa saada aikaa riittämään kaikkeen. Huomenna pitäisi lähteä Pohjanmaalle synttäreille ja ensi viikko kuluukin siellä mökkitunnelmissa. Sitten onkin jo Juhannus. Hurjaa miten aika rientää. Kävin lasten kanssa tutustumassa päiväkodissakin ja hyvillä mielin jäämme odottamaan syksyä ja hoidon aloitusta, vaikka kyllähän se meidän elämää aika rajusti muuttaa. 

Viimeviikolla käväisimme pikaisesti Tallinnassa, päivä kului lasten ehdoilla ensin eläintarhassa (huh mikä kommunistinen jäänne se oli) ja sitten vielä tivolissa (joka sekin oli aika mielenkiintoinen kokemus). Mutta lapset tykkäsivät ja se olikin päätarkoitus. Siinä se meidän tämän kesän ulkomaan matka sitten olikin tai no ehkä päästään miehen kanssa keskenään vielä muutamaksi päiväksi Uumajaan. Tai sellainen matka on ainakin toiveissa. 

Kyllä kesä vain on ihanaa aikaa. Ja toisaalta on aika ihanaa ettei mitään minuuttiaikataulua ole sovittuna, voi vaan olla ja mennä mielensä mukaan. 

Uutta ja vanhaa

Viikko taas vierähtänyt hurjaa vauhtia vaikka ihan tavallista arkea vietetään, syksy jännittää mitä tästä sitten tulee? Tytöt ovat sairastaneet aika tavalla koko kevään, on ollut silmätulehdusta, korvatulehdusta ja ties mitä väsymystä, tiistaina menemmekin nuoremman kanssa korvien putkitukseen, josko tämä kierre vihdoin katkeaisi? Onneksi se ei kuitenkaan ole vaikuttanut pikkuisemme käytökseen, hän on oma iloinen itsensä, oli sairaana tai ei.

Tänään vietimme päivää Linnanmäellä. Viime kesänä kävimme lintsillä varmaankin kahdeksan kertaa, lähinnä koska pienten lasten laitteet ovat ilmaisia ja koska lapset nauttivat siitä touhusta niin täysillä. Ja kukapa ei nauttisi? Nähtäväksi jää kuinka kauan ilmaislaitteet riittävät lapsillemme? Varmasti ainakin tämän kesän ajan. Linnanmäessä on jotain ihanan nostalgista, uutta ja vanhaa sekaisin ja tietenkin iloinen tunnelma.

Nostalgia näkyy myös kodissamme ja tällä hetkellä erityisesti. Kirjoitin aiemmin jo rahista, joka on isovanhempieni kodista ja viime viikonloppuna olohuoneen seinä sai koristuksekseen vanhat shakkinappulat. Sain ne kymmenen vuotta sitten perinnöksi isoisältäni, luultavammin koska lapsena lempipuuhaani oli näiden nappuloiden plaraus ja katseleminen. Kaipa niillä yritin shakkia pelatakin, vaikkakin aika laihoin tuloksin. Isoisäni pelasi itsekseen ja niitä katsellessani muistan kuinka keskittyneesti hän mietti siirtojaan (kirjeshakkia ehkä?). Kymmenen vuotta kuitenkin kului ennen kuin sain ne laatikonpohjalta esille ja täytyy sanoa, että tykkään. Suurin syy lienee nostalgia, toiseksi suurin lienee asetelman graafisuus, kuin kaksi aaltoa seinällä.

 

Rahi on kotoisin samaisen isoisän kodista ja ehkäpä ne juuri siksi sopivat niin hyvin yhteen? Mieheni luuli minun hankkineen keinonahkaisen rahin Jyskistä eikä ollut uskoa silmiään eikä korviaan kun kerroin rahin historian. Se on siis isovanhempieni vanha, suoraan 50-luvulta. Ja nahka on edelleen kuin uutta. Pidän siitä kovasti, se sopii hienosti olohuoneemme sisustukseen ja lapset ovat ottaneet sen omakseen, aivan kuin minä ja sisareni teimme 80-luvulla ja ehkäpä äitini 30 vuotta aikaisemmin. Ihmettelen kyllä itsekin, miten se voi olla niin hyvässä kunnossa?

Vaikka en kotiani ihan kokonaan vanhalla sisustaisikaan on vanhoissa esineissä sitä jotain, erityisesti kun tuntee esineen tarinan. Ja hienosti nämä esineet (ja muutama muukin) sulautuu muuten hyvinkin modernin ja minimalistisen kodin sisustukseen.

Viikonlopun puuhia

Sain eilen mahdollisuuden osallistua keramiikkakurssille Johanna Rytkölän johdolla. Päivä oli kerrassaan mahtava, opettaja maan parhaita keramiikkataiteilijoita ja fasilteetit ainutkertaiset. Saimme käyttää käytännössä niin paljon savea kuin halusimme ja vain mielikuvitus oli rajana (ja vähän toki myös aika). Mielikuvitukseni taitaa olla hieman rajoittunut, sain nimittäin aikaan yllättäen taas taloja, yhden taulun (jää nähtäväksi mitä siitäkin tulee) ja läjän erinäistä sälää. Saamme työt vasta kuukauden päästä lasitettuina ja poltettuna, joten lopputulos on todella yllätys. Kuvia seuraa siis vasta silloin, jos töissä on ylipäätään mitään kuvattavaa. Johanna järjestää muuten Ateljeessaan myös erilaisia tilaisuuksia esimerkiksi Tyky-päiville. Käykäähän tutustumassa mikäli keramiikka kiinnostaa, klik.

Tänään päivä on mennyt äitienpäivän tunnelmissa.
Tytöt ja niiden isä hemmottelivat minua kera ihanan aamiaisen ja sainpa toivotun lahjankin.Mieheni oli hankkinut minulle lahjaksi Tapio Wirkkalan paperipussi maljakon. Se on ollut toiveissa, joskus näemmä toiveet kannattaa sanoa ääneen ja toisinaan ne näköjään jää myös miehen mieleen. Yksi lahjatoive minulla vielä on toteutumassa, toivoin nimittäin että olohuone saisi vihdoin tauluhyllyt seinään. Ja parhaillaan mies niitä siellä virittelee. Nähtäväksi jää mitä hyllyille päätyy. Shakkinappuloita ehkä. Ja luultavasti taloja. ;)

Tällaisia tunnelmia täällä, kohta lähdemme pihalle istuttamaan kukkia (tosin täytyy toivoa, että ne toipuvat melko pitkästä "pimeän kaudesta". Aiemmin hankkimani Pelargoniat ovat nimittäin viime viikot majailleet meidän kylpyhuoneessa, koska yöt ovat vielä olleet niin kylmiä. Apparently kylpyhuoneessa on ollut hiukkasen pimeää, koska kukat ovat vähäsen nuukahtaneita..). Löysin ruukut:

Biltemasta ihan naurettavan edulliseen hintaan, 24,95 €, yhteensä kaikki kolme. Tällaisista löydöistä minä tykkään (eipä myöskään aiemmin ole tullut mieleen, että sisustuslöytöjä voisi tehdä myös Biltemasta).

DIY talo

Vappuviikonloppuun mahtui ilmapalloja, munkkeja, simaa, pavlovaa, paljua, saunaa, iloa, ulkoilua, oleilua, lukemista, suunnittelua, serkkuja, sukulaisia, askartelua, maalausta. Aika paljon kaikenlaista.

Yhtään julkaisukelpoista kuvaa ei sen sijaan mahtunut tai no, ehkä yksi lähikuva hauesta, jonka mies nappasi mökkirannasta (siis sen hauen, allekirjoittanut toimi kuvaajana). Oli mukava ja rentouttava viikonloppu ja erityisesti itselle jäi todella hyvä fiilis siitä. Jotenkin sitä vaan saa luonnosta energiaa, mieli lepää kun saa katsella kaunista maisemaa (ja kyllä sekin kummasti helpottaa, että on useampi aikuinen viihdyttämässä lapsia).

Sain ennen mökille lähtöä idean muutamasta koriste-esineestä, jotka oli verrattain helppo toteuttaa (ja erityisesti mökillä jossa kaikki työkalut on käden ulottuvilla). Olen ihastellut kaikenlaisia talofiguureita jo kauan ja huomaan kiinnittäväni huomiota erilaisiin purkkeihin, lyhtyihin ja muihin talon mallisiin asioihin (ja niitä näkyykin tällä hetkellä joka paikassa). Näin kaksi hyvin yksinkertaista talotaulua jossain sisustuslehdessä (en valitettavasti muista missä), joista otin idean omaan DIY projektiini. Niinpä mökille päästyäni pyysin appiukkoa sahaamaan laudan pätkästä minulle kaksi talonmallista päätyprofiilia jonka jälkeen maalasin ne mustaksi liitutauluseinästä yli jääneellä maalilla. Helppoa kuin mikä ja niistä tuli kaikenlisäksi oikein kauniit. Nyt pitäisi vain saada tauluhyllyt seinään, jotta saan ne esille (niin joo, ne tuunaamani tauluhyllyt päätyivätkin lastenhuoneeseen, in the end kontaktimuovi kuplikin lopulta sieltä täältä...)

Kotona odotti lasten päivähoitopäätös, joka oli oikein mieluinen. Pelkäsin jo pahinta, eritoten kun kuulin eripuolilta, että toivomastamme päiväkodista on supervaikea saada hoitopaikkoja. Meillä kävi joko tuuri tai vaihtoehtoisesti lapsemme kuuluvat sopivaan ikäryhmään ja paikka löytyi molemmille. Seuraavaksi onkin sitten vuorossa yhteydenotto esimieheeni ja töihin palaamisen konkreettinen suunnittelu. Ajattelin ehdottaa, että palaisin alkuun vain osa-aikasesti (eli käytännössä 4 päivää viikossa), jolloin saisimme jonkinlaisen pehmeänlaskun alkumetreille. Joudun kuitenkin tavalla tai toisella orientoitumaan/ perhetymään uudelleen työntekoon, jolloin 4 päivää on työnantajallekin toisaalta reilua. Tai en tiedä perustelenko sitä reiluudella ainoastaan itselleni? Ehkä silloin jäisi vähän aikaa myös suunitteluprojekteille, joita nyt (onneksi) ilmaantuu vähän jokapuolelta.

Tästä viikosta on tulossa aika vilkas ja toivonkin, että selviämme siitä sairastumatta (taas). Viikon lopulla saammekin seuraa äidistäni, joka on lupautunut tulemaan avuksi muutamaksi päiväksi. Mukavaa, oma äiti on aina erityinen. Pitääkin muistaa sunnuntain äitienpäivä.

Roses are red, violets are blue...

Täällä on meneillään samat puuhat kuin monessa muussakin taloudessa näinä päivinä. Terassien ja parvekkeen kalustus ja "kukittaminen" nimittäin. Kävimme tänään etsimässä inspiraatiota kukkakaupoista. Tai oikeammin inspiraatio syttyi jo eilen Koti ja Keittiö- lehdestä, josta bongasin ihanan ruukku+oliivipuu yhdistelmän. Ruukut olivat jo loppuneet, mutta naapurikauppa Bauhaus tarjosi onneksi ratkaisun tarjoamalla tismalleen samanlaista edukkaaseen hintaan. Kasviksi ruukun sisään valikoitui oliivipuun sijaan runkoruusu vaikka yleensä ruusu ei niin minua kiinnostakaan. Jotenkin herkän ruusun ja rosoisen betonin yhdistelmä houkutti. Ja kyllähän se kaunis yhdistelmä onkin: 

Sijoitin ruusun ruukkuineen nyt parvekkeelle, jonka sisustus on edelleen aika askeettinen. Toisin sanottuna siihen ei kuulu vielä muuta kuin ruusu. Ongelma on se, että pelkään että lapset pääsevät kiipeämään kaiteen yli, mikäli sinne tuodaan mitään polvea korkeampaa kalustetta. Riipputuoli olisi ihana, mutta jotenkaan se suunnitelma ei ole saanut tuulta alleen vielä miehen puolelta. Etupiha sai kaunistuksekseen kaksi valkoista Pelargoniaa, keski-ikä varmaan lähestyy kun valitsen näinkin perinteisiä kasveja... 

Vappukin kolkuttelee jo ovella. Tämän vuoden vappuperinteet (eli lähinnä munkin paisto) jää kyllä tältä erää tekemättä, sillä matkaamme huomenna mökille nauttimaan pienehköstä minilomasta. Meidän kontribuutio tähän vappuun on tässä:

...lapsimessuilta hankituissa vappuhyrrissä. Iloista Vappua kaikille!

Lazy sunday

Taas sunnuntai. Kylläpä aika rientää ja viikot vierii. Tuntuu, että nopeampaa ja nopeampaa koko ajan. Kohta mun on jo aika palata töihin, hui. Olen ollut 3,5 vuotta kotona ja pakko myöntää, että pientä rimakauhua on ilmassa. Itse työelämä ei pelota, tiedän että olen varmasti kehittynyt ja kasvanut ihmisenä ja työntekijänä viimeisten vuosien aikana, mutta se kaikki muu. Lasten sopeutuminen hoitoon, niiden tuomis- ja viemislogistiikka, kaupassakäynti, siivoaminen, pyykinpesu, pelkkä oleminen, oma jaksaminen jne... Vaikka turhaan murehdin asiaa nyt, asioilla kun on tapana järjestyä. Tai niin ainakin haluan uskoa. 

Palataan siis tähän hetkeen. Täällä tuoksuu karjalanpiirakka ja kahvi. Lapset touhuaa isänsä kanssa, minä nautin siitä kahvista ja muutamasta hetkestä itsekseni. Eilen olin taas opintojen parissa, aurinko paistaa ja on aikaa koko perheelle. Täydellistä, sanoisi nuorimmainen, jos tajuaisi että tämä on nyt sitä täydellistä. Ainoa päivää varjostava asia on sitkeä flunssa joka ei jätä meitä rauhaan. Ja silmätulehdus, joka on varsin viehättävä lisä (not!). Mutta ei välitetä niistä, ihanaa päivää. 

Pääsiäinen

..Oli touhukas. Saimme tehtyä vaatekaappiprojektin miltei valmiiksi, siivottua siinä sivussa kaappeja, käytyä kylässä, kestittyä muutamat vieraat, siivottua sisällä sekä ulkona ja ihan vaan oltua. Hyvä juttu, oli todella hyvä päätös jäädä kotiin. Ilmatkin ovat olleet mitä mahtavimmat, harvoin on tälläistä säätä tarjolla edes Juhannuksena.

Tarjosin vieraille muuten kahdesti Pavlovaa Valion nettisivuilta löytyneen ohjeen mukaan.

 

Idea syntyi oikeastaan siitä, että meillä oli purkillinen Valkosuklaa-Lime rahkaa ja halusin valmistaa siitä jotain hyvää. Juustokakku oli alkuun mielessä, mutta sitten bongasin Pavlova-reseptin ja päätin kokeilla. Ja se kannatti. Hedelminä päällä käytin päärynää ja kiwiä ja lisänä mansikoita, joita oli tarjolla lähikukkakaupassamme. Vaikka kaikki ei mennytkään ihan niin kuin Strömsössä (note to self:kannattaa muistaa voidella leivinpaperi) ja jouduin kaapimaan pohjan leivinpaperista, niin herkkua tuli, siksi sitä onkin ollut tarjolla täällä jo kahdesti viikonlopun aikana. Ehdottomasti tämän kesän hittijälkkäri meillä.

DIY kahvipurkki

Keittiöremontin valmistuttua laitoin osan astioista vaihtoon ja samalla muutenkin uudistin purkki - ja purnukkavalikoimaa. Kahvipurkkimme on ollut melko kauan jo parhaat päivänsä nähnyt peltinen "Presidenttikahvipurkki" ja se näytti entistä nuhjuisemmalta uutta kiltävää kontrastia vasten. Niinpä kävin Ikeassa, Kodin Ykkösessä ja Iittalan liikkeessä etsimässä uutta täydellistä kahvipurkkia, jota ei kuitenkaan löytynyt.

Samaan aikaan toisaalla ystäväni oli tuunannut lapsen legolaatikot (sellaiset pahviset purkit joissa myydään ainakin Dubloja) Tigerista löytämällään salmiakkikuvioisella kontaktimuovilla. Näin ne ja ihastuin ja ystäväni lainasi loput kontaktimuovista minulle samaan projektiin (meiltä kun löytyy myös legolaatikoita tuunattavaksi).

Feels like home

En onneksi heti ryhtynyt tuumasta toimeen vaan kontaktimuovi jäi majailemaan lipaston päälle odottamaan inspiraatiota. Ja sitten se iski- kuin salamana kirkkaalta taivaalta. En tuunaisikaan Legopurkkia vaan kahvipurkin! Ja sille kaveriksi vielä suodatinpussipurkin.

Ja ei kun tuumasta toimeen. Lopputuloksesta tuli mielestäni melko hyvä. Suorastaan todella hyvä. Vai mitä mieltä olet?

Feels like home

Edit: Että ärsyttää, kun nämä kuvat pomppii mihin sattuu,pitäisi käyttää konetta eikä mitään mobiilia näihin päivityksiin...

Tauluhyllyt

Keksin tässä eräänä päivänä, että pikkusiskon huone kaipaa ehdottomasti jotain hyllyjä. Se on ollut huoneena sellainen viimeinen kohde ja jäänyt siis vähän puolitiehen. Tai no, oikeastaan hyllyt on olleet olemassa jo jonkin aikaa, mutta niiden tuunaus jäi jossain vaiheessa (viime kesänä, hah) vähän kesken. Hankin silloin kaksi 80 cm tauluhyllyä paikalliselta Facebook kirppikseltä enkä kuvista tajunnut, että hyllyt ovat petsattuja eikä maalattuja. Otin ne silti, koska ajattelin että purkillinen spray- maalia tekee ihmeitä, mutta erehdyin. Lopputulos oli aika karmiva. Ensinnäkin hyllyissä oli lommoja siellä täällä ja sen lisäksi maali valui aika tavalla ja siitä voitte vaan kuvitella miltä ne lopulta näytti.

Eilen päätin kuitenkin kaivaa ne uudelleen esiin ja tarkastella tilannetta uusin silmin. Oikeastaan ajattelin, että kaivan ne esille mallaamista varten ja itseasiassa keksinkin, että pelkästään lastenhuone ei kaipaa hyllyjä, vaan sellaiset on ehdottomasti saatava myös olohuoneeseen TV-tason päälle. Sitten alkoikin armoton googletus: mistä saada 80 cm pitkät maalatut valkoiset hyllyt? Lopputulos, ei mistään. Ainakaan kovinkaan edullisesti.

Mutta hätä keinot keksii, tajusin että omaan rullallisen valkoista kontaktimuovia ja ajattelin samassa, että entä jos tuunaisin hyllyt sillä. Ja avot! Ne muuttivat täydellisesti muotoaan (tai no toinen vasta). Siis kaikki lommotkin on tietysti piilossa, ne on kuin uudet. Niistä tulee ideaalinen yhdistelmä korkeakiiltoisen TV-tason kanssa. Pikkusiskon huoneeseen riittää lyhyemmätkin ja niitä saa onnekseni Ikeasta. 

Tuli muuten mieleeni, että mulla on yksi teksti julkaisematta toisesta kontaktimuovilla tuunatusta jutusta. Täytyykin täräyttää se eetteriin joku päivä. 

Tykkään kyllä siitä, että olemassa olevat asiat saa pienellä vaivalla muutettua kuin uusiksi. Siksi ehkä hamstraankin kaikenlaista tavaraa, aina lamppu ei syty ihan heti, mutta kun asiaa tovin pohtii niin ideoita alkaa suorastaan pulputa. 

Aurinkoa ja sirkushuveja

Ihana auringonpaiste on hellinyt meitä jo melkein viikon. Olemmekin ottaneet lasten kanssa siitä kaiken ilon irti ja oleilleet pääasiassa ulkona. Esikoisen (3v 2kk) mielikuvitusta kun vähän ruokkii niin hänet saa leikkimään jo melko pitkään yksikseen. Niin ja aika ajoin toki pikkusiskonkin kanssa, joka vaan tuntuu omaavan isosiskon mielestä liian vahvan tahdon. Tänään vein terassille kotileikkitarvikkeet, pieni sirkusteltta sai toimia kotina ja siellähän lapsilla vierähti tovi jos toinenkin.

Lasten leikkiä katsellessani mietin samalla terassimme ja parvekkeemme kalustusta. Viime vuonna en uhrannut terassille ajatustakaan, jos öljyämistä ei oteta lukuun. Vanhat kalusteemme saivat kelvata; vaikka ei niissä mitään suurempaa vikaa ole, muutama poikkipinna katkennut tuoleista (joku näppärä osaisi ne varmasti korjata). Ongelma on lähinnä se, että terassille mennään alakerrasta ja vaikka grillaus tapahtuukin siellä pihamaan puolella, havaitsin viime kesänä että aika harvoin päädyimme pihalle syömään. Kahvit kyllä nautittiin ulkona, mutta itse ruokailu tapahtui sisätiloissa. Siitä innostuneena mietinkin, että pitäisikö meidän laittaa vanhat kalusteet kiertoon ja hankkia uudet, mahdollisesti jonkinlainen sohvaryhmä? Toisaalta haaveilen myös riipputuolista ja mietinkin, että riittäisikö vain jos hankkisimme parvekkeen alle muutaman sellaisen ja jättäisimme ruokapöydän ja tuolit kuitenkin vielä terassille? Parveke onkin haasteellisempi. Viime vuonna meillä ei ollut siellä edes kukkia (ihmettelen syvästi miksei?), tuoleja sinne ei uskalla hankkia ettei yksi yli-innokas yksivuotias kiipeä kaiteen yli. Säkkituoli oli harkinnassa, mutta jotenkaan se ei enää kiinnosta. Ehkä riipputuoli voisi sopia sinnekin? Jos sen asettaisi tarpeeksi kauas kaiteesta.

Etsin inspiraatiota googlettamalla ja löysin seuraavia:

  Kuvat: Niittylähome, Riippumattojen maailma, living in hel- blogi, Ikea

Ihanin  vaihtoehto olisi Aarnion Kupla, mutta kun sen pitää olla niin arvokas. ;D Muuten huomasin tykästyneeni tuollaisiin kankaisiin tai punottuihin tuoleihin. Ikean oma on tyylikäs, mutta minkälaistakohan siinä on istua? Punotuista keinuista löysin mukavuusmainitoja googletellessa ja se on kyllä ehdoton plussa, loikoilupaikkaa tässä ollaankin hakemassa. Olen jostain syystä kovin ihastunut salmiakkikuosiin ja siksi Bloomingvillen kolmiokuosinen tuoli varmaankin houkuttelee, vaikka tuskin sitä valitsen kuitenkaan. Ehkä hankin tuoleja kaksi, yhden parvekkeelle ja yhden terassille, terassilla voisi lisäksi olla kiinnityskoukku toiselle, niin parvekkeella olevan saisi näppärästi siirrettyä sinne.

Törmäsin surffaillessani muuten sellaiseen merkkiin kuin Hamacamundo, se vaikutti mielenkiintoiselta, mutta en saanut sieltä lainattua kollaasiin yhtään kuvaa jotka olisi miellyttänyt silmää. Mielenkiintoinen yritys, mieluusti laittaisin rahani tämänkaltaiseen eettiseen tuotteeseen. Nähtäväksi jää mikä meille muuttaa vai muuttaako mikään. Toivottavasti.

(ps, En mainosta mitään erityisesti, jäin vaan pohtimaan ylläolevan yrityksen arvomaailmaa)

Lankalauantaina

...Söimme pääsiäismunia, kävimme siskon luona kylässä, mies toimi klapikoneena, söimme hyvin ja nautimme auringonpaisteesta. Nyt mies on lempibändinsä keikalla ja minä päivitän blogin ulkoasua. Lukemieni blogien lista ei jostain syystä päivity ollenkaan ja näyttää siltä, etten seuraisi muita blogeja ollenkaan, se harmittaa. Olen tapellut ongelman kanssa nyt tovin ja taidan jo luovuttaa, jatketaan sitten jokin toinen päivä.

Ihastelin tänään siskoni luona hänen tekemiään pieniä pääsiäisasetelmia. Siskoni O on todellinen esteetikko ja heillä on todella kaunis koti, jonne on aina ihana mennä. O on muutenkin todella rakas ja läheinen ja huomaan usein pohtivani sitä kuinka onnekas olenkaan, koska minulla on kaksi ihanaa isosiskoa. Eikä sekään taida mikään itsestäänselvyys olla, että sisarussuhde säilyy läheisenä aikuisuuteen asti. Minä olen nuorin ja toisinaan mietin, että on isosiskon rooli aina vähän haastellisempi kuin nuorimman. Pienin toki ihailee pyytettömästi isompiaan aina, mutta on se varmasti myös taakka. Aina saat pitää huolta pienemmästäsi ja aina on joku joka kopioi kaiken mitä teet ja miten vaikka pukeudut. Henkilökohtaisesti en kestä esimerkiksi omien ideoitteni kopioimista ollenkaan, tai siis kestän, jos avoimesti kerrotaaan, että inspiraatio on alunperin syntynyt ideastani. Mutta huomaan, että mikäli toimitaan ikään kuin selän takana niin huomaan ärsyyntyväni, joskus varmasti vähän liikaakin. Isosiskoni ovat tässä paljon parempia, vaikka varmasti olen kopioinut yhtä ja toista heiltä koko elämäni ajan ja ilman kiitosta. ;D

Toivon todella, että meidän tytöistä tulee samanlaiset paita ja peppu, joita olemme varsinkin tämän tänään tapaamani siskon kanssa olleet (johtuen melko pienestä ikäerosta). Tällä hetkellä meidän tyttöjen välit ovat vaihtelevat, välillä rakastetaan ja välillä inhotaan, mutta eiköhän se siitä kun ikää tulee kumpaisellekin lisää ja mustasukkaisuus vähenee. Ja kyllä sisarukset heti huomaa, jos toinen lähtee johonkin ilman toista, tänäänkin isosisko pääsi pyöräilemään ilman pienempää ja tovin päästä jo tiedusteli "miksei pikkusisko päässyt mukaan?". Helluista. Pikkusisko (1v 8kk) söi sillä aikaa rahkaa ja totesi tädilleen seuraavaa: "MMMM, Herkullista. Täydellistä. Namia.".

Pitkänperjantain puuhat

Kuten aiemmin jo mainitsin, vietämme pääsiäistä kotona. Ensimmäinen pääsiäinen ikinä, kun emme matkusta sukulaisiin ja hyvä niin. Lapsilla on molemmilla korvatulehdus ja toisella sen lisäksi silmätulehdus.

Kaikenlaista rästihommaakin on kertynyt, hankin jokin aikaa sitten Ikeasta vaatekaappeihin säilytyskoreja (siis sellaisia ulosvedettäviä), kun ne olivat poistohintaan 3€/kpl. Yllätys yllätys, ne eivät ihan suoraan meidän vaatekaappeihin käyneet, mutta onneksi omaan näppärän miehen joka saa viritettyä ne paikoilleen. Niinpä täällä porakone laulaa ja kaappien sisusta uudistuu. Aika paljon paremmin saa kaappitilan käyttöön ja tuleepahan samalla siivottua vähän kaappien sisustaakin. 

 
Jo heti aamulla kasasimme uuden jakkaran kylpyhuoneeseen, siellä kun on ollut jotenkin tarpeeton kolo/syvennys. Ajattelin hankkia sen päälle korin tai muun säilytyskalusteen tyttöjen kylpyleluille. Ja voisi siihen viikata vaikka pyyheliinat kuivumisen jälkeen.

Myöhemmin pitäisi vielä laittaa muutama taulu seinään ja virittää löylylaiva saunan kattoon, saimme sen isältäni tupaantuliaislahjaksi jo lähes puoli vuotta sitten...

Tällaisia puuhia täällä siis, onneksi on pitkäperjantai. Muuten saattaisi aika loppua kesken. ;)

Onko meillä tänään vapaapäivä?

Kysyi esikoinen hetki sitten. Ja siihen iloisesti vastasin, että on. On! Niin kuin lähes aina, vielä hetken aikaa. Aiomme käyttää tämän ilon ja aurinkoisen päivän lähtemällä eväsretkelle puistoon. Pitää nauttia tästä laatuajasta vielä kun voimme (syksyllä siis tämä ilo loppuu).

...ja sitten 8 tuntia myöhemmin...

Pakkasin lapset ja eväät (tosiasiassa 2 pillimehua) autoon ja ajoimme Oittaalle Angry Bird puistoon. Siellä jaksoimme touhuta milteinpä kolme tuntia, jonka jälkeen suuntasimme Ikeaan nauttimaan lihapullista ja pehmiksestä (äidin ja lasten lempipuuhaa). Ja tarttuipa sieltä taas matkaan jotain pientä kotiinkin. Yleensä sieltä tulee hankittua servettejä ja nykyään paperikaupasta silkkipaperia tai jotain muuta yhtä tärkeää, mutta tänään matkaan tarttui sitruspuu. Sellainen soma ja pieni, ehkä 30 cm korkea, pienillä sitruksilla varustettuna. Katselin aiemmin jo talvella siellä sellaista vähän suurempaa, mutta sen kustannus olisi ollut kolme kertaa kalliimpi kuin tämän yksilön, joten se sai silloin jäädä hyllyyn odottelemaan toista omistajaa. Mutta tämä pieni maksoi vain noin 12 euroa, joten sen pulitin mielelläni. Toivottavasti saan sen kukoistamaan (aika epätodennäköinen skenaario). Mutta oikein soma se on.

Ikea on mielestäni turhankin parjattu kauppa varsinkin täällä blogimaailmassa. Kaikilla kuitenkin on enemmän tai vähemmän IKEAn ratkaisuja, mutta yleensä niistä puhutaan vähän vähättelevään sävyyn. Meillä on todella paljon kyseisen liikkeen tuotteita ja melkeinpä aina kun kaipaan jotain uutta sisustukseen suuntaan ensimmäisenä Ikeaan. Miksi, no siksi että pidän tuotteiden muotokielestä. Simppeliä ja Skandinaavista. Ja kyllähän sieltä löytyy kaikenlaista aika moneen makuun. Ja onhan se totta, ettei nämä lastulevykalusteet kestä enää isältä pojalle, mutta ainakaan omalla kohdalla se ei kuitenkaan vaikuta kulutukseeni, kaikki Ikeamme ovat esimerkiksi muuttaneet ja jos niille ei ole uudesta kodista löytynyt paikkaa, on ne myyty eteenpäin johonkin toiseen kotiin ja tarpeeseen.

Nojoo, se paasauksesta, jotenkin nyt sopi tähän päivään tämä teksti. Ja ehkäpä tässä voin samalla esitellä yhden kotimme IKEA-ratkaisuista. Tadaa:

 

Meidän olohuoneen tuolit. Ikean Roxö- sarjaa eli pihakalustesarjaa. Siinä nyt vaan kävi niin, että halusin kaksi nojatuolia olkkariin ja sopivia ei löytynyt. Tai no löyty, esimerkiksi nämä, mutta ensimmäinen syy miksi ne eivät suorilta kotiutuneet meille oli se, että ne on ihan järjettömän kalliit. Ja toiseksi ne on aika minimaalisen kokoiset. Tällaiselle 160+cm pitkälle ihan ok, mutta mies joka on lähes 190 cm pitkä ei kyllä niissä luultvasti viihtyisi. Ja koska olen muutenkin enemmän sitä mieltä, että hankin kalusteita käyttöön en koristeeksi (vaikka estetiikka on ehdottomasti myös syy, mutta tässä taloudessa harvoin ainoa) niin enpä usko, että niitä ikinä saan. 

Eikä ole tarvetta enää saadakaan. Tykkään nykyisistä tuoleista kyllä todella paljon ja jos ne jossain vaiheessa olohuoneesta väistyykin niin luultavasti silloin ne saa siirtyä terassikäyttöön.

ps. näissä on uskomattoman hyvä istua. ;D