Uutta ja vanhaa

Viikko taas vierähtänyt hurjaa vauhtia vaikka ihan tavallista arkea vietetään, syksy jännittää mitä tästä sitten tulee? Tytöt ovat sairastaneet aika tavalla koko kevään, on ollut silmätulehdusta, korvatulehdusta ja ties mitä väsymystä, tiistaina menemmekin nuoremman kanssa korvien putkitukseen, josko tämä kierre vihdoin katkeaisi? Onneksi se ei kuitenkaan ole vaikuttanut pikkuisemme käytökseen, hän on oma iloinen itsensä, oli sairaana tai ei.

Tänään vietimme päivää Linnanmäellä. Viime kesänä kävimme lintsillä varmaankin kahdeksan kertaa, lähinnä koska pienten lasten laitteet ovat ilmaisia ja koska lapset nauttivat siitä touhusta niin täysillä. Ja kukapa ei nauttisi? Nähtäväksi jää kuinka kauan ilmaislaitteet riittävät lapsillemme? Varmasti ainakin tämän kesän ajan. Linnanmäessä on jotain ihanan nostalgista, uutta ja vanhaa sekaisin ja tietenkin iloinen tunnelma.

Nostalgia näkyy myös kodissamme ja tällä hetkellä erityisesti. Kirjoitin aiemmin jo rahista, joka on isovanhempieni kodista ja viime viikonloppuna olohuoneen seinä sai koristuksekseen vanhat shakkinappulat. Sain ne kymmenen vuotta sitten perinnöksi isoisältäni, luultavammin koska lapsena lempipuuhaani oli näiden nappuloiden plaraus ja katseleminen. Kaipa niillä yritin shakkia pelatakin, vaikkakin aika laihoin tuloksin. Isoisäni pelasi itsekseen ja niitä katsellessani muistan kuinka keskittyneesti hän mietti siirtojaan (kirjeshakkia ehkä?). Kymmenen vuotta kuitenkin kului ennen kuin sain ne laatikonpohjalta esille ja täytyy sanoa, että tykkään. Suurin syy lienee nostalgia, toiseksi suurin lienee asetelman graafisuus, kuin kaksi aaltoa seinällä.

 

Rahi on kotoisin samaisen isoisän kodista ja ehkäpä ne juuri siksi sopivat niin hyvin yhteen? Mieheni luuli minun hankkineen keinonahkaisen rahin Jyskistä eikä ollut uskoa silmiään eikä korviaan kun kerroin rahin historian. Se on siis isovanhempieni vanha, suoraan 50-luvulta. Ja nahka on edelleen kuin uutta. Pidän siitä kovasti, se sopii hienosti olohuoneemme sisustukseen ja lapset ovat ottaneet sen omakseen, aivan kuin minä ja sisareni teimme 80-luvulla ja ehkäpä äitini 30 vuotta aikaisemmin. Ihmettelen kyllä itsekin, miten se voi olla niin hyvässä kunnossa?

Vaikka en kotiani ihan kokonaan vanhalla sisustaisikaan on vanhoissa esineissä sitä jotain, erityisesti kun tuntee esineen tarinan. Ja hienosti nämä esineet (ja muutama muukin) sulautuu muuten hyvinkin modernin ja minimalistisen kodin sisustukseen.

Viikonlopun puuhia

Sain eilen mahdollisuuden osallistua keramiikkakurssille Johanna Rytkölän johdolla. Päivä oli kerrassaan mahtava, opettaja maan parhaita keramiikkataiteilijoita ja fasilteetit ainutkertaiset. Saimme käyttää käytännössä niin paljon savea kuin halusimme ja vain mielikuvitus oli rajana (ja vähän toki myös aika). Mielikuvitukseni taitaa olla hieman rajoittunut, sain nimittäin aikaan yllättäen taas taloja, yhden taulun (jää nähtäväksi mitä siitäkin tulee) ja läjän erinäistä sälää. Saamme työt vasta kuukauden päästä lasitettuina ja poltettuna, joten lopputulos on todella yllätys. Kuvia seuraa siis vasta silloin, jos töissä on ylipäätään mitään kuvattavaa. Johanna järjestää muuten Ateljeessaan myös erilaisia tilaisuuksia esimerkiksi Tyky-päiville. Käykäähän tutustumassa mikäli keramiikka kiinnostaa, klik.

Tänään päivä on mennyt äitienpäivän tunnelmissa.
Tytöt ja niiden isä hemmottelivat minua kera ihanan aamiaisen ja sainpa toivotun lahjankin.Mieheni oli hankkinut minulle lahjaksi Tapio Wirkkalan paperipussi maljakon. Se on ollut toiveissa, joskus näemmä toiveet kannattaa sanoa ääneen ja toisinaan ne näköjään jää myös miehen mieleen. Yksi lahjatoive minulla vielä on toteutumassa, toivoin nimittäin että olohuone saisi vihdoin tauluhyllyt seinään. Ja parhaillaan mies niitä siellä virittelee. Nähtäväksi jää mitä hyllyille päätyy. Shakkinappuloita ehkä. Ja luultavasti taloja. ;)

Tällaisia tunnelmia täällä, kohta lähdemme pihalle istuttamaan kukkia (tosin täytyy toivoa, että ne toipuvat melko pitkästä "pimeän kaudesta". Aiemmin hankkimani Pelargoniat ovat nimittäin viime viikot majailleet meidän kylpyhuoneessa, koska yöt ovat vielä olleet niin kylmiä. Apparently kylpyhuoneessa on ollut hiukkasen pimeää, koska kukat ovat vähäsen nuukahtaneita..). Löysin ruukut:

Biltemasta ihan naurettavan edulliseen hintaan, 24,95 €, yhteensä kaikki kolme. Tällaisista löydöistä minä tykkään (eipä myöskään aiemmin ole tullut mieleen, että sisustuslöytöjä voisi tehdä myös Biltemasta).

DIY talo

Vappuviikonloppuun mahtui ilmapalloja, munkkeja, simaa, pavlovaa, paljua, saunaa, iloa, ulkoilua, oleilua, lukemista, suunnittelua, serkkuja, sukulaisia, askartelua, maalausta. Aika paljon kaikenlaista.

Yhtään julkaisukelpoista kuvaa ei sen sijaan mahtunut tai no, ehkä yksi lähikuva hauesta, jonka mies nappasi mökkirannasta (siis sen hauen, allekirjoittanut toimi kuvaajana). Oli mukava ja rentouttava viikonloppu ja erityisesti itselle jäi todella hyvä fiilis siitä. Jotenkin sitä vaan saa luonnosta energiaa, mieli lepää kun saa katsella kaunista maisemaa (ja kyllä sekin kummasti helpottaa, että on useampi aikuinen viihdyttämässä lapsia).

Sain ennen mökille lähtöä idean muutamasta koriste-esineestä, jotka oli verrattain helppo toteuttaa (ja erityisesti mökillä jossa kaikki työkalut on käden ulottuvilla). Olen ihastellut kaikenlaisia talofiguureita jo kauan ja huomaan kiinnittäväni huomiota erilaisiin purkkeihin, lyhtyihin ja muihin talon mallisiin asioihin (ja niitä näkyykin tällä hetkellä joka paikassa). Näin kaksi hyvin yksinkertaista talotaulua jossain sisustuslehdessä (en valitettavasti muista missä), joista otin idean omaan DIY projektiini. Niinpä mökille päästyäni pyysin appiukkoa sahaamaan laudan pätkästä minulle kaksi talonmallista päätyprofiilia jonka jälkeen maalasin ne mustaksi liitutauluseinästä yli jääneellä maalilla. Helppoa kuin mikä ja niistä tuli kaikenlisäksi oikein kauniit. Nyt pitäisi vain saada tauluhyllyt seinään, jotta saan ne esille (niin joo, ne tuunaamani tauluhyllyt päätyivätkin lastenhuoneeseen, in the end kontaktimuovi kuplikin lopulta sieltä täältä...)

Kotona odotti lasten päivähoitopäätös, joka oli oikein mieluinen. Pelkäsin jo pahinta, eritoten kun kuulin eripuolilta, että toivomastamme päiväkodista on supervaikea saada hoitopaikkoja. Meillä kävi joko tuuri tai vaihtoehtoisesti lapsemme kuuluvat sopivaan ikäryhmään ja paikka löytyi molemmille. Seuraavaksi onkin sitten vuorossa yhteydenotto esimieheeni ja töihin palaamisen konkreettinen suunnittelu. Ajattelin ehdottaa, että palaisin alkuun vain osa-aikasesti (eli käytännössä 4 päivää viikossa), jolloin saisimme jonkinlaisen pehmeänlaskun alkumetreille. Joudun kuitenkin tavalla tai toisella orientoitumaan/ perhetymään uudelleen työntekoon, jolloin 4 päivää on työnantajallekin toisaalta reilua. Tai en tiedä perustelenko sitä reiluudella ainoastaan itselleni? Ehkä silloin jäisi vähän aikaa myös suunitteluprojekteille, joita nyt (onneksi) ilmaantuu vähän jokapuolelta.

Tästä viikosta on tulossa aika vilkas ja toivonkin, että selviämme siitä sairastumatta (taas). Viikon lopulla saammekin seuraa äidistäni, joka on lupautunut tulemaan avuksi muutamaksi päiväksi. Mukavaa, oma äiti on aina erityinen. Pitääkin muistaa sunnuntain äitienpäivä.