DIY talo

Vappuviikonloppuun mahtui ilmapalloja, munkkeja, simaa, pavlovaa, paljua, saunaa, iloa, ulkoilua, oleilua, lukemista, suunnittelua, serkkuja, sukulaisia, askartelua, maalausta. Aika paljon kaikenlaista.

Yhtään julkaisukelpoista kuvaa ei sen sijaan mahtunut tai no, ehkä yksi lähikuva hauesta, jonka mies nappasi mökkirannasta (siis sen hauen, allekirjoittanut toimi kuvaajana). Oli mukava ja rentouttava viikonloppu ja erityisesti itselle jäi todella hyvä fiilis siitä. Jotenkin sitä vaan saa luonnosta energiaa, mieli lepää kun saa katsella kaunista maisemaa (ja kyllä sekin kummasti helpottaa, että on useampi aikuinen viihdyttämässä lapsia).

Sain ennen mökille lähtöä idean muutamasta koriste-esineestä, jotka oli verrattain helppo toteuttaa (ja erityisesti mökillä jossa kaikki työkalut on käden ulottuvilla). Olen ihastellut kaikenlaisia talofiguureita jo kauan ja huomaan kiinnittäväni huomiota erilaisiin purkkeihin, lyhtyihin ja muihin talon mallisiin asioihin (ja niitä näkyykin tällä hetkellä joka paikassa). Näin kaksi hyvin yksinkertaista talotaulua jossain sisustuslehdessä (en valitettavasti muista missä), joista otin idean omaan DIY projektiini. Niinpä mökille päästyäni pyysin appiukkoa sahaamaan laudan pätkästä minulle kaksi talonmallista päätyprofiilia jonka jälkeen maalasin ne mustaksi liitutauluseinästä yli jääneellä maalilla. Helppoa kuin mikä ja niistä tuli kaikenlisäksi oikein kauniit. Nyt pitäisi vain saada tauluhyllyt seinään, jotta saan ne esille (niin joo, ne tuunaamani tauluhyllyt päätyivätkin lastenhuoneeseen, in the end kontaktimuovi kuplikin lopulta sieltä täältä...)

Kotona odotti lasten päivähoitopäätös, joka oli oikein mieluinen. Pelkäsin jo pahinta, eritoten kun kuulin eripuolilta, että toivomastamme päiväkodista on supervaikea saada hoitopaikkoja. Meillä kävi joko tuuri tai vaihtoehtoisesti lapsemme kuuluvat sopivaan ikäryhmään ja paikka löytyi molemmille. Seuraavaksi onkin sitten vuorossa yhteydenotto esimieheeni ja töihin palaamisen konkreettinen suunnittelu. Ajattelin ehdottaa, että palaisin alkuun vain osa-aikasesti (eli käytännössä 4 päivää viikossa), jolloin saisimme jonkinlaisen pehmeänlaskun alkumetreille. Joudun kuitenkin tavalla tai toisella orientoitumaan/ perhetymään uudelleen työntekoon, jolloin 4 päivää on työnantajallekin toisaalta reilua. Tai en tiedä perustelenko sitä reiluudella ainoastaan itselleni? Ehkä silloin jäisi vähän aikaa myös suunitteluprojekteille, joita nyt (onneksi) ilmaantuu vähän jokapuolelta.

Tästä viikosta on tulossa aika vilkas ja toivonkin, että selviämme siitä sairastumatta (taas). Viikon lopulla saammekin seuraa äidistäni, joka on lupautunut tulemaan avuksi muutamaksi päiväksi. Mukavaa, oma äiti on aina erityinen. Pitääkin muistaa sunnuntain äitienpäivä.

Lazy sunday

Taas sunnuntai. Kylläpä aika rientää ja viikot vierii. Tuntuu, että nopeampaa ja nopeampaa koko ajan. Kohta mun on jo aika palata töihin, hui. Olen ollut 3,5 vuotta kotona ja pakko myöntää, että pientä rimakauhua on ilmassa. Itse työelämä ei pelota, tiedän että olen varmasti kehittynyt ja kasvanut ihmisenä ja työntekijänä viimeisten vuosien aikana, mutta se kaikki muu. Lasten sopeutuminen hoitoon, niiden tuomis- ja viemislogistiikka, kaupassakäynti, siivoaminen, pyykinpesu, pelkkä oleminen, oma jaksaminen jne... Vaikka turhaan murehdin asiaa nyt, asioilla kun on tapana järjestyä. Tai niin ainakin haluan uskoa. 

Palataan siis tähän hetkeen. Täällä tuoksuu karjalanpiirakka ja kahvi. Lapset touhuaa isänsä kanssa, minä nautin siitä kahvista ja muutamasta hetkestä itsekseni. Eilen olin taas opintojen parissa, aurinko paistaa ja on aikaa koko perheelle. Täydellistä, sanoisi nuorimmainen, jos tajuaisi että tämä on nyt sitä täydellistä. Ainoa päivää varjostava asia on sitkeä flunssa joka ei jätä meitä rauhaan. Ja silmätulehdus, joka on varsin viehättävä lisä (not!). Mutta ei välitetä niistä, ihanaa päivää. 

Lankalauantaina

...Söimme pääsiäismunia, kävimme siskon luona kylässä, mies toimi klapikoneena, söimme hyvin ja nautimme auringonpaisteesta. Nyt mies on lempibändinsä keikalla ja minä päivitän blogin ulkoasua. Lukemieni blogien lista ei jostain syystä päivity ollenkaan ja näyttää siltä, etten seuraisi muita blogeja ollenkaan, se harmittaa. Olen tapellut ongelman kanssa nyt tovin ja taidan jo luovuttaa, jatketaan sitten jokin toinen päivä.

Ihastelin tänään siskoni luona hänen tekemiään pieniä pääsiäisasetelmia. Siskoni O on todellinen esteetikko ja heillä on todella kaunis koti, jonne on aina ihana mennä. O on muutenkin todella rakas ja läheinen ja huomaan usein pohtivani sitä kuinka onnekas olenkaan, koska minulla on kaksi ihanaa isosiskoa. Eikä sekään taida mikään itsestäänselvyys olla, että sisarussuhde säilyy läheisenä aikuisuuteen asti. Minä olen nuorin ja toisinaan mietin, että on isosiskon rooli aina vähän haastellisempi kuin nuorimman. Pienin toki ihailee pyytettömästi isompiaan aina, mutta on se varmasti myös taakka. Aina saat pitää huolta pienemmästäsi ja aina on joku joka kopioi kaiken mitä teet ja miten vaikka pukeudut. Henkilökohtaisesti en kestä esimerkiksi omien ideoitteni kopioimista ollenkaan, tai siis kestän, jos avoimesti kerrotaaan, että inspiraatio on alunperin syntynyt ideastani. Mutta huomaan, että mikäli toimitaan ikään kuin selän takana niin huomaan ärsyyntyväni, joskus varmasti vähän liikaakin. Isosiskoni ovat tässä paljon parempia, vaikka varmasti olen kopioinut yhtä ja toista heiltä koko elämäni ajan ja ilman kiitosta. ;D

Toivon todella, että meidän tytöistä tulee samanlaiset paita ja peppu, joita olemme varsinkin tämän tänään tapaamani siskon kanssa olleet (johtuen melko pienestä ikäerosta). Tällä hetkellä meidän tyttöjen välit ovat vaihtelevat, välillä rakastetaan ja välillä inhotaan, mutta eiköhän se siitä kun ikää tulee kumpaisellekin lisää ja mustasukkaisuus vähenee. Ja kyllä sisarukset heti huomaa, jos toinen lähtee johonkin ilman toista, tänäänkin isosisko pääsi pyöräilemään ilman pienempää ja tovin päästä jo tiedusteli "miksei pikkusisko päässyt mukaan?". Helluista. Pikkusisko (1v 8kk) söi sillä aikaa rahkaa ja totesi tädilleen seuraavaa: "MMMM, Herkullista. Täydellistä. Namia.".

DIY muistipeli

Olen kova puuhailmaan kaikenlaista ja eritoten pieni piiperrys kiinnostaa minua suunnattomasti. Ompelukonekin surisee silloin tällöin vaikka nyt kahden lapsen kanssa aikaa ompeluluille jää valitettavan vähän. Mutta jotain sentään kerkeää, tein esikoisellemme oman pienen muistipelin. Kaksivuotias ei ole kovinkaan kiitollista peliseuraa (jälkikäteen havaittu), mutta kovin onnelliseksi tyttö näytti pelistän tulevan.

Valmistamiseen tarvittiin niinkin yksinkertaisia välineitä kuin erivärisiä pahveja (miksei yksikin väri riittäisi?) ja kaksi samanlaista tarra-arkkia (tai vaihtoehtoisesti samanlaisia tarroja eri väreissä). Alla aikaansaannokseni. Simppeliä ja nopeaa.

Ihana ihana aurinko, kultainen keltainen lammikko

Mikä ihana auringonpaiste meitä onkaan piristänyt viime päivinä. Kyllä se vaan niin on, että mieli kaipaa valoa ja heti kun aurinko paistaa on olo paljon energisempi. Tänään vietimme päivää lempikaupassani IKEAssa; siellä on edullinen lounas, lasten leikkipaikka ja ennen kaikkea lastenosasto jossa pienet tykkää leikkiä. Vinkiksi vaan äideille, jotka haluavat joskus skipata lounaan valmistamisen ja nauttia kahvista lasten leikkiessä muilla kuin omilla leluilla.

Muutenkin päivä meni iloisissa tunnelmissa, kaksivuotias jaksoi keskittyä leikkeihin ja molemmat lapset nukkuivat päiväunet samaan aikaan. Ja se jos jokin on luksusta nykyään. Tosin olen aika huono käyttämään tätä luksusaikaa, tai voisiko sen paremmin käyttää kuin keskittymällä vaikkapa naistenlehteen hyvällä omalla tunnolla?

Naistenpäivä meni siis näin ja mieskin muisti sydänleivoksin. Nam. :D Huomenna aion mennä kukkakauppaan ja tuoda kevään kotiin kukkien muodossa.

TöksTöks

Havaitsin, että kirjoitustyylini on täällä jokseenkin töksähtelevää. Se johtunee pitkälti siitä, että rustailen näitä päivityksiä pääsääntöisesti kännykällä ja tyypillisesti melko pikaisesti lasten leikkiessä vieressä (kaksivuotiaamme leikkii yleensä sellaiset max 15 min keskenään).

Huomenna alkaa muutto ja pitäisi tehdä vielä viimeisiä pakkailuja. Tänään en kuitenkaan jaksa keskittyä, ystävän visiitistä huolimatta päivästä tuli pitkä, koska vietin sen lasten kanssa yksin. Mieheni tekee aika ajoin todella pitkää päivää joka taas johtaa siihen, että minä vastaan kaikesta muusta niinä päivinä.

Muuton toteutamme viikonlopun aikana, joten mitään kertarykäystä ei ole tiedossa. Toisaalta kuitenkin odotan jo sitä, että pääsen siivoamaan tätä vanhaa kotiamme. Samalla voin jättää lopulliset jäähyväiset.

Uusi koti ja sen sisustus on myös ollut mielessä tänään (milloin se nyt ei olisi Ü), pohdin lähinnä lastenhuoneen sisustusta. Hankin nimittäin lahjakortin tähän sisustustarraliikkeeseen ja se on umpeutumassa huomenna (!). Nyt pitäisi osata päättää minkälaisen kuvion haluan koristamaan lastenhuoneen seinää? Vaikea tehtävä, eritoten koska viimeisin visiitti koko asuntoon on ollut joskus lokakuussa.

Kotipäivä

Tänään vietämme tyttöjen kanssa päivää kotosalla kaaoksen keskellä. Kaaos johtuu pitkälti erinäisistä laatikoista ja pussukoista jotka lojuvat pitkin nurkkia. Tämä taas on sen ansiota, että saimme mieheni kanssa viikonloppuna pakattua tehokkaasti, koska lapset olivat suurimman osan ajasta hoidossa. Siksi tämä kotipäivä tulikin tarpeeseen.

Meillä on siis kaksi tyttöä, kaksivuotias ja puolivuotias. Melkoista hulinaa tämä arki siis on eikä toivoakaan, että saisin täällä juuri mitään aikaan päivän aikana.

Ennen kuin sain tytöt en olisi uskonut ikinä sisustavani mitään pinkillä tai vaaleanpunaisella, mutta niin vaan mieli muuttuu ajan myötä. Sitä edesauttaa myös se, että kaksivuotiaamme on äärettömän määrätietoinen ja tietää tarkkaan esimerkiksi miten haluaa pukeutua. Oma tylsänvärinen beige haalari ei ole mitään pinkkien ulkoiluhousujen rinnalla ja paidaksikin valiutuu äidin näkökulmasta harmittavan usein sama "pinkki pallopaita". Mutta mikäs siinä, määrätietoisuus tietyssä määrin on vain hyve. :)

Sillä aikaa kun lapset lepää, on hyvä hakea uutta inspiraatiota lehdistä. Ehkäpä kodin pinkit sävyt vaihtuvat kesään mennessä trendikkäksi keltaiseksi. Mene ja tiedä.