Maalausprojekti osa 2

Tattadaa!! Seinä on valmis ja se on mitä ihanin. Eilen kyllä vähän nukkumaan mennessä jännitti, seinä oli nimittäin jokseenkin laikukas, mutta kuivuminen teki sille hyvää ja väri tasoittui. Vaikea lopputulosta on kuvailla, mutta sellainen epätasaisen näköinen betoni on se jolla sitä kuvailisin. Seinän pinta on todella elävän näköinen ja tuntuu hiekkapaperimaiselta, aika karhealta siis. Kylmä (ja jonkun toisen mittapuulla varmaan liiankin kylmä) harmaa on juuri sellainen kuin toivottiin. Niin ja siis mieskin tykkää (eilen nimenomaan mietin että minkälaisen tuomion siltä mahdan saada). ;) 

Ihanaa, kesäloman suurin projekti on nyt tehty. 

Maalausprojekti osa 1

Olen koko kevään ja alkukesän suunnitellut maalaavani yhden olohuoneen seinistä harmaaksi. Täydellistä harmaata on metsästetty ja värimallit ovat killuneet inspiraatiomielessä seinällä jo varmaankin kolmatta kuukautta. Viime viikolla sain kuitenkin vihdoin päätöksiä aikaan ja päätin, että nyt on täydellinen ajankohta seinän maalaamiselle. Seinästä ei tulekaan ihan tavallista, vaan hiekkaefektimaalilla maalattu erikoisteos. Maali on Belleartin ja uusi tuttavuus myös minulle, tosin aiemmin käymäni erikoismaalauskurssin tiimoilta.

Pohja on nyt maalattu ja huomenna olisi tarkoitus sutia lopullinen kerros seinään. Toivottavasti siitä tulee hyvä, vähän jännittää kun miestä piti aika lailla tähän hankkeeseen ylipuhua. ;) 

Tänään meillä näytti vielä tältä:

Ja huomenna siis nähdään miten mun projektin käy. Pihaprojektille kuuluu muuten oikein hyvää, tekemäni kukkapenkin kavennus ja 'grillikolo' on mainio. Ja kuinka pienellä hommalla sitä saakaan kaunista aikaan. Mutta siitäkin kuvamateriaalia myöhemmin. 

Onko meillä tänään vapaapäivä?

Kysyi esikoinen hetki sitten. Ja siihen iloisesti vastasin, että on. On! Niin kuin lähes aina, vielä hetken aikaa. Aiomme käyttää tämän ilon ja aurinkoisen päivän lähtemällä eväsretkelle puistoon. Pitää nauttia tästä laatuajasta vielä kun voimme (syksyllä siis tämä ilo loppuu).

...ja sitten 8 tuntia myöhemmin...

Pakkasin lapset ja eväät (tosiasiassa 2 pillimehua) autoon ja ajoimme Oittaalle Angry Bird puistoon. Siellä jaksoimme touhuta milteinpä kolme tuntia, jonka jälkeen suuntasimme Ikeaan nauttimaan lihapullista ja pehmiksestä (äidin ja lasten lempipuuhaa). Ja tarttuipa sieltä taas matkaan jotain pientä kotiinkin. Yleensä sieltä tulee hankittua servettejä ja nykyään paperikaupasta silkkipaperia tai jotain muuta yhtä tärkeää, mutta tänään matkaan tarttui sitruspuu. Sellainen soma ja pieni, ehkä 30 cm korkea, pienillä sitruksilla varustettuna. Katselin aiemmin jo talvella siellä sellaista vähän suurempaa, mutta sen kustannus olisi ollut kolme kertaa kalliimpi kuin tämän yksilön, joten se sai silloin jäädä hyllyyn odottelemaan toista omistajaa. Mutta tämä pieni maksoi vain noin 12 euroa, joten sen pulitin mielelläni. Toivottavasti saan sen kukoistamaan (aika epätodennäköinen skenaario). Mutta oikein soma se on.

Ikea on mielestäni turhankin parjattu kauppa varsinkin täällä blogimaailmassa. Kaikilla kuitenkin on enemmän tai vähemmän IKEAn ratkaisuja, mutta yleensä niistä puhutaan vähän vähättelevään sävyyn. Meillä on todella paljon kyseisen liikkeen tuotteita ja melkeinpä aina kun kaipaan jotain uutta sisustukseen suuntaan ensimmäisenä Ikeaan. Miksi, no siksi että pidän tuotteiden muotokielestä. Simppeliä ja Skandinaavista. Ja kyllähän sieltä löytyy kaikenlaista aika moneen makuun. Ja onhan se totta, ettei nämä lastulevykalusteet kestä enää isältä pojalle, mutta ainakaan omalla kohdalla se ei kuitenkaan vaikuta kulutukseeni, kaikki Ikeamme ovat esimerkiksi muuttaneet ja jos niille ei ole uudesta kodista löytynyt paikkaa, on ne myyty eteenpäin johonkin toiseen kotiin ja tarpeeseen.

Nojoo, se paasauksesta, jotenkin nyt sopi tähän päivään tämä teksti. Ja ehkäpä tässä voin samalla esitellä yhden kotimme IKEA-ratkaisuista. Tadaa:

 

Meidän olohuoneen tuolit. Ikean Roxö- sarjaa eli pihakalustesarjaa. Siinä nyt vaan kävi niin, että halusin kaksi nojatuolia olkkariin ja sopivia ei löytynyt. Tai no löyty, esimerkiksi nämä, mutta ensimmäinen syy miksi ne eivät suorilta kotiutuneet meille oli se, että ne on ihan järjettömän kalliit. Ja toiseksi ne on aika minimaalisen kokoiset. Tällaiselle 160+cm pitkälle ihan ok, mutta mies joka on lähes 190 cm pitkä ei kyllä niissä luultvasti viihtyisi. Ja koska olen muutenkin enemmän sitä mieltä, että hankin kalusteita käyttöön en koristeeksi (vaikka estetiikka on ehdottomasti myös syy, mutta tässä taloudessa harvoin ainoa) niin enpä usko, että niitä ikinä saan. 

Eikä ole tarvetta enää saadakaan. Tykkään nykyisistä tuoleista kyllä todella paljon ja jos ne jossain vaiheessa olohuoneesta väistyykin niin luultavasti silloin ne saa siirtyä terassikäyttöön.

ps. näissä on uskomattoman hyvä istua. ;D