Huh hellettä!

Vaikka ihanaa sellaista, varsinkin kun sitä saa viettää merellä ja meren läheisyydessä. Matkattiin alkuviikosta länsirannikolle ja hypättiin veneen kyytiin. Vanhemmillani on purjeveneet ja kesän viettoon kuuluu yleensä muutaman päivän retki ainakin toisen veneen kyydissä. Tällä kertaa matkasimme mummulaan ja hyppäsimme veneen kyytiin. Tytöt olivat ihanan tohkeissaan koko purjehdusretkestä, vaikka pakko kyllä myöntää, että ensimmäisen päivän jälkeen ajattelin, että olisiko syytä palata kotiin. ;) Onneksi ensimmäisen illan vinkuvonkukitinä oli seuraavana päivänä kuitenkin kadonnut ja loppumatka sujui leppoisimmissa tunnelmissa.

Liikkeelle lähdimme Uudestakaupungista ja ensimmäisen yön vietimme Isokarissa. Ihana paikka tuo vanha majakkasaari (tai onhan majakka siellä edelleen), suosittelen lämpimästi myös muille, niin veneilijöille kuin ei veneilijöillekin. Sinne pääsee ainakin Uudestakaupungista ihan yhteysaluksellakin ja sinne on myös mahdollista majoittautua. 

Toisen yön vietimme Katanpäässä, joka on niinikään mukava vierasvenesatama, hyvät laiturit ja suojaisa satama-allas. Lisäksi plussaa erinomaisesta kahvila-ravintolasta, eritoten lähiseudun mökkeilijät tuntuivat poikkeavan siellä kahvittelemassa ja lounastakin oli tarjolla. Sinne siis myös, mikäli matkaatte länsirannikon vesillä. 

Rantauduimme eilen takaisin mökkirantaan ja nyt on nautittu kesästä uiden ja saunoen, kahvitellen kera mansikkaleivisten ja onpa sitä ehditty jo tekemään pieni kaupunkiretkikin. Kyllä kesällä kelpaa ja onneksi on näitä ihania paikkoja, joissa sitä saa viettää. Niin ja ilmatilan ovat mitä mahtavimmat. 

Paluu arkeen

Hohhoh, että voi väsyttää loman jäljiltä. Syy ei suinkaan ole turhan vauhdikkaassa lomassa vaan paremminkin siinä, että onnistuimme kääntämään koko perheen rytmin mitä kummallisimmaksi loman aikana. Meitä on onneksemme siunattu lapsilla, jotka nukkuvat pääsääntöisesti todella hyvin ja melko pitkään (heräävät siinä kahdeksan maissa). Mutta sitä, että he heräävät lomalla aikaisintaan klo 9:00 (paikallista aikaa, eli Suomen aikaa klo 11) ei todellakaan osattu toivoa. ;D Osaksi siitä syystä loma viime viikolla tuntui todellakin lomalta.

Mutta huono puoli siinä on toki se, että  lapset elävät edelleen samaista rytmiä. Eli käytännössä heräävät siis klo 11:00. Eikä siinä mitään, tämä kotiäiti on kyllä oikein tyytyväinen, mutta kun pitäisi hoitaa kaikenlaisia velvotteita. Kerhoa ja muuta. Ja olisi se ihan kivaa, ettei tarvitsisi yömyöhään kukkua sisustustussuunnitelmien kanssa, kun aiemmin ei ollenkaan ehdi (nukkumaan meno tapahtuu luonnollisesti myös melko myöhään...). Vaikka en kyllä valita, on myöhäiset aamuheräämiset sellaista luksusta kuitenkin. Eiköhän noi nahkavekkarit jossain vaiheessa taas palaa kotimaan kamaralle myös kellon suhteen. ;D

Päivä jäi jotakuinkin lyhyeksi tänään, vaikka saatiin sentään rairuohot istutettua. On sekin jotain.

Home sweet home

Ihana loma takana. Aurinkoa (ei liikaa!), uintia, oleilua, ruokaa; niistä on hyvä loma tehty. Ja siitä ettei tarvitse siivota tai laittaa ruokaa. Aiemmin ruuanlaitto ei jotenkin tuntunut samalta kuin lasten kanssa, nykyään tuntuu että saat joka välissä pyöriä keittiössä valmistamassa jotain pöperöä pöytään. Siksipä kaikki paikat missä voi vaan kävellä valmiiseen ruokapöytään tuntuvat nykyään aivan luksuslomalta. Ja niin myös tämä:

Oma kahvihetki siis. Kello on 12:30 ja koko muu perhe on vielä unessa. Enpä olisi uskonut, että tällaisesta pääsisi ihan hetkeen nauttimaan. Ehkä kotiutuminen klo 02:00 joskus toistekin kannattaa. :) ja niin että lapset on siis hereillä koko ajan. Ihanaa päivää!

Ps. Tajusin siivota ennen lähtöä ja mikä ihana tunne onkaan tulla SIISTIIN kotiin. ;)

Kevättä rinnassa

Nyt on laukut pakattu, koti siivottu ja jääkaappi tyhjennetty. Aamulla pakataan auto ja lähdetään kohti lentokenttää. Ihanaa, ei olla matkustettu pitkään aikaan mihinkään kotimaan ulkopuolella.

Aurinko ilahdutti meitä lämmöllään tänään ja luulenpa että kevät on taas paljon pidemmällä, kun palaamme takaisin kotiin. Tällä viikolla bongasin jo ensimmäiset krookukset ja pikkuhiljaa muukin luonto alkaa herätä talvihorroksestaan. Odotan sitä, jotenkin tämä alkukevät (tai paremminkin lopputalvi) on aina niin karua aikaa, luonto on paljaimmillaan eikä välttämättä voi sanoa että kauneimmillaan. Paitsi kuulaina pakkasaamuina.

Kiikutin kotiin edelliseltä Ikean reissulta ruukkutulppaanin, jonka hennon vaaleanpunaiset kukat puhkesivat tänään kukkkaan. Se sai hyvälle tuulelle.

 

Toivon myös, että myös naapurin rouva ilahtuu siitä aamulla, kun kiikutan sen ilahduttamaan heidän viikonloppua/ seuraavaa viikkoa. 

Lomalla viimeinkin voi ottaa iisimmin.. :)

Lähdimme muuton jälkeen lähes suoraan lomailemaan anoppiaan ja tarkemmin mökkimaisemiin. Ihanaa akkujen lataamista itse kullekin. Lapset nauttivat isovanhempien seurasta ja me aikuiset pitkistä unista. Ne ovat tulleetkin tarpeeseen, yksi hampaita tekevä ja toinen väliin kömpivä ovat pitäneet siitä huolen.

Lomailua jatkuu huomiseen, jonka jälkeen palaamme väliaikaiseen kotiimme joka ei odotuksista huolimatta olekaan niin kauhea, vaan itseasiassa omalla sympaattisella tavallaan viehättävä.

Kuvassa vanha vierashuoneen päiväpeittomme, joka on päätynyt koristamaan mökille sänkyämme.