Palataan siis tähän hetkeen. Täällä tuoksuu karjalanpiirakka ja kahvi. Lapset touhuaa isänsä kanssa, minä nautin siitä kahvista ja muutamasta hetkestä itsekseni. Eilen olin taas opintojen parissa, aurinko paistaa ja on aikaa koko perheelle. Täydellistä, sanoisi nuorimmainen, jos tajuaisi että tämä on nyt sitä täydellistä. Ainoa päivää varjostava asia on sitkeä flunssa joka ei jätä meitä rauhaan. Ja silmätulehdus, joka on varsin viehättävä lisä (not!). Mutta ei välitetä niistä, ihanaa päivää.
sunnuntai 27. huhtikuuta 2014
Lazy sunday
Taas sunnuntai. Kylläpä aika rientää ja viikot vierii. Tuntuu, että nopeampaa ja nopeampaa koko ajan. Kohta mun on jo aika palata töihin, hui. Olen ollut 3,5 vuotta kotona ja pakko myöntää, että pientä rimakauhua on ilmassa. Itse työelämä ei pelota, tiedän että olen varmasti kehittynyt ja kasvanut ihmisenä ja työntekijänä viimeisten vuosien aikana, mutta se kaikki muu. Lasten sopeutuminen hoitoon, niiden tuomis- ja viemislogistiikka, kaupassakäynti, siivoaminen, pyykinpesu, pelkkä oleminen, oma jaksaminen jne... Vaikka turhaan murehdin asiaa nyt, asioilla kun on tapana järjestyä. Tai niin ainakin haluan uskoa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti