Meidän palmusunnuntain vietto sujui kutakuinkin samoissa merkeissä kuin monen muunkin kodin, eli pääsiäisnoitien odottelussa. Omat noitamme ovat vielä niin pieniä, että saivat tyytyä virpomaan vaan meille vanhemmille (jotenkin 'juokse perässä-teema" ei ollenkaan lapsimessukokemuksen jälkeen houkutellut), mutta iloa riitti naapuriston lapsosistakin ihan riittävästi. Käytännössä meillä toimittiin näin: Ovikello soi, lapset avasivat oven, kuuntelivat virpomislorun ja ojensivat sen päälle vastahakoisesti palkan. Nuorempi tosin säesti kovaa vieressä: mullekin! MULLEKIN!!! Ja heittäytyi maahan perinteisiin itku-potkuraivareihin, koska yllättäen ihan joka kerta ei nameja herunut. Ja tämä siis toistui lukuisia kertoja, kuten oheinen kuva osoittaa. Kiva niin, ennen meillä ei käynyt juurikaan virpojia ja lopulta kaikki namut päätyivät aivan vääriin suihin.
Meidän pääsiäissuunnitelmat ovat vielä ihan auki. Ei jotenkaan osata päättää matkataanko mummulaan Uuteenkaupunkiin, mummilaan Vaasaan (tai oikeastaan mökille sinne lähelle) vai ollaanko vaan kotona? Uudessakaupungissa pääsisi hiihtämään, mökillä paljuun ja kotona saisi ehkä jotain projekteja (vaatekaappien, eteisen, työhuoneen uudelleenjärjestely) eteenpäin. Toisaalta muualla pääsisi lomafiilikseen- taas.
Tänään järjestelimme loput keittiön tavarat kaappeihin. Tai on, oikeastaan kävimme hankkimassa läjän uusia mausteita ja jauhoja ja ne pääsivät lopulta paikoilleen. Kylpyhuonekin sai uuden kalusteen, josko saisin kylppärinkin kuvattua niin voisin esitellä sitten tämänkin uuden tulokkaan.
<a href="http://www.bloglovin.com/blog/12103841/?claim=6q3n8xc8t2r">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti