Roses are red, violets are blue...

Täällä on meneillään samat puuhat kuin monessa muussakin taloudessa näinä päivinä. Terassien ja parvekkeen kalustus ja "kukittaminen" nimittäin. Kävimme tänään etsimässä inspiraatiota kukkakaupoista. Tai oikeammin inspiraatio syttyi jo eilen Koti ja Keittiö- lehdestä, josta bongasin ihanan ruukku+oliivipuu yhdistelmän. Ruukut olivat jo loppuneet, mutta naapurikauppa Bauhaus tarjosi onneksi ratkaisun tarjoamalla tismalleen samanlaista edukkaaseen hintaan. Kasviksi ruukun sisään valikoitui oliivipuun sijaan runkoruusu vaikka yleensä ruusu ei niin minua kiinnostakaan. Jotenkin herkän ruusun ja rosoisen betonin yhdistelmä houkutti. Ja kyllähän se kaunis yhdistelmä onkin: 

Sijoitin ruusun ruukkuineen nyt parvekkeelle, jonka sisustus on edelleen aika askeettinen. Toisin sanottuna siihen ei kuulu vielä muuta kuin ruusu. Ongelma on se, että pelkään että lapset pääsevät kiipeämään kaiteen yli, mikäli sinne tuodaan mitään polvea korkeampaa kalustetta. Riipputuoli olisi ihana, mutta jotenkaan se suunnitelma ei ole saanut tuulta alleen vielä miehen puolelta. Etupiha sai kaunistuksekseen kaksi valkoista Pelargoniaa, keski-ikä varmaan lähestyy kun valitsen näinkin perinteisiä kasveja... 

Vappukin kolkuttelee jo ovella. Tämän vuoden vappuperinteet (eli lähinnä munkin paisto) jää kyllä tältä erää tekemättä, sillä matkaamme huomenna mökille nauttimaan pienehköstä minilomasta. Meidän kontribuutio tähän vappuun on tässä:

...lapsimessuilta hankituissa vappuhyrrissä. Iloista Vappua kaikille!

Lazy sunday

Taas sunnuntai. Kylläpä aika rientää ja viikot vierii. Tuntuu, että nopeampaa ja nopeampaa koko ajan. Kohta mun on jo aika palata töihin, hui. Olen ollut 3,5 vuotta kotona ja pakko myöntää, että pientä rimakauhua on ilmassa. Itse työelämä ei pelota, tiedän että olen varmasti kehittynyt ja kasvanut ihmisenä ja työntekijänä viimeisten vuosien aikana, mutta se kaikki muu. Lasten sopeutuminen hoitoon, niiden tuomis- ja viemislogistiikka, kaupassakäynti, siivoaminen, pyykinpesu, pelkkä oleminen, oma jaksaminen jne... Vaikka turhaan murehdin asiaa nyt, asioilla kun on tapana järjestyä. Tai niin ainakin haluan uskoa. 

Palataan siis tähän hetkeen. Täällä tuoksuu karjalanpiirakka ja kahvi. Lapset touhuaa isänsä kanssa, minä nautin siitä kahvista ja muutamasta hetkestä itsekseni. Eilen olin taas opintojen parissa, aurinko paistaa ja on aikaa koko perheelle. Täydellistä, sanoisi nuorimmainen, jos tajuaisi että tämä on nyt sitä täydellistä. Ainoa päivää varjostava asia on sitkeä flunssa joka ei jätä meitä rauhaan. Ja silmätulehdus, joka on varsin viehättävä lisä (not!). Mutta ei välitetä niistä, ihanaa päivää. 

Pääsiäinen

..Oli touhukas. Saimme tehtyä vaatekaappiprojektin miltei valmiiksi, siivottua siinä sivussa kaappeja, käytyä kylässä, kestittyä muutamat vieraat, siivottua sisällä sekä ulkona ja ihan vaan oltua. Hyvä juttu, oli todella hyvä päätös jäädä kotiin. Ilmatkin ovat olleet mitä mahtavimmat, harvoin on tälläistä säätä tarjolla edes Juhannuksena.

Tarjosin vieraille muuten kahdesti Pavlovaa Valion nettisivuilta löytyneen ohjeen mukaan.

 

Idea syntyi oikeastaan siitä, että meillä oli purkillinen Valkosuklaa-Lime rahkaa ja halusin valmistaa siitä jotain hyvää. Juustokakku oli alkuun mielessä, mutta sitten bongasin Pavlova-reseptin ja päätin kokeilla. Ja se kannatti. Hedelminä päällä käytin päärynää ja kiwiä ja lisänä mansikoita, joita oli tarjolla lähikukkakaupassamme. Vaikka kaikki ei mennytkään ihan niin kuin Strömsössä (note to self:kannattaa muistaa voidella leivinpaperi) ja jouduin kaapimaan pohjan leivinpaperista, niin herkkua tuli, siksi sitä onkin ollut tarjolla täällä jo kahdesti viikonlopun aikana. Ehdottomasti tämän kesän hittijälkkäri meillä.

DIY kahvipurkki

Keittiöremontin valmistuttua laitoin osan astioista vaihtoon ja samalla muutenkin uudistin purkki - ja purnukkavalikoimaa. Kahvipurkkimme on ollut melko kauan jo parhaat päivänsä nähnyt peltinen "Presidenttikahvipurkki" ja se näytti entistä nuhjuisemmalta uutta kiltävää kontrastia vasten. Niinpä kävin Ikeassa, Kodin Ykkösessä ja Iittalan liikkeessä etsimässä uutta täydellistä kahvipurkkia, jota ei kuitenkaan löytynyt.

Samaan aikaan toisaalla ystäväni oli tuunannut lapsen legolaatikot (sellaiset pahviset purkit joissa myydään ainakin Dubloja) Tigerista löytämällään salmiakkikuvioisella kontaktimuovilla. Näin ne ja ihastuin ja ystäväni lainasi loput kontaktimuovista minulle samaan projektiin (meiltä kun löytyy myös legolaatikoita tuunattavaksi).

Feels like home

En onneksi heti ryhtynyt tuumasta toimeen vaan kontaktimuovi jäi majailemaan lipaston päälle odottamaan inspiraatiota. Ja sitten se iski- kuin salamana kirkkaalta taivaalta. En tuunaisikaan Legopurkkia vaan kahvipurkin! Ja sille kaveriksi vielä suodatinpussipurkin.

Ja ei kun tuumasta toimeen. Lopputuloksesta tuli mielestäni melko hyvä. Suorastaan todella hyvä. Vai mitä mieltä olet?

Feels like home

Edit: Että ärsyttää, kun nämä kuvat pomppii mihin sattuu,pitäisi käyttää konetta eikä mitään mobiilia näihin päivityksiin...

Tauluhyllyt

Keksin tässä eräänä päivänä, että pikkusiskon huone kaipaa ehdottomasti jotain hyllyjä. Se on ollut huoneena sellainen viimeinen kohde ja jäänyt siis vähän puolitiehen. Tai no, oikeastaan hyllyt on olleet olemassa jo jonkin aikaa, mutta niiden tuunaus jäi jossain vaiheessa (viime kesänä, hah) vähän kesken. Hankin silloin kaksi 80 cm tauluhyllyä paikalliselta Facebook kirppikseltä enkä kuvista tajunnut, että hyllyt ovat petsattuja eikä maalattuja. Otin ne silti, koska ajattelin että purkillinen spray- maalia tekee ihmeitä, mutta erehdyin. Lopputulos oli aika karmiva. Ensinnäkin hyllyissä oli lommoja siellä täällä ja sen lisäksi maali valui aika tavalla ja siitä voitte vaan kuvitella miltä ne lopulta näytti.

Eilen päätin kuitenkin kaivaa ne uudelleen esiin ja tarkastella tilannetta uusin silmin. Oikeastaan ajattelin, että kaivan ne esille mallaamista varten ja itseasiassa keksinkin, että pelkästään lastenhuone ei kaipaa hyllyjä, vaan sellaiset on ehdottomasti saatava myös olohuoneeseen TV-tason päälle. Sitten alkoikin armoton googletus: mistä saada 80 cm pitkät maalatut valkoiset hyllyt? Lopputulos, ei mistään. Ainakaan kovinkaan edullisesti.

Mutta hätä keinot keksii, tajusin että omaan rullallisen valkoista kontaktimuovia ja ajattelin samassa, että entä jos tuunaisin hyllyt sillä. Ja avot! Ne muuttivat täydellisesti muotoaan (tai no toinen vasta). Siis kaikki lommotkin on tietysti piilossa, ne on kuin uudet. Niistä tulee ideaalinen yhdistelmä korkeakiiltoisen TV-tason kanssa. Pikkusiskon huoneeseen riittää lyhyemmätkin ja niitä saa onnekseni Ikeasta. 

Tuli muuten mieleeni, että mulla on yksi teksti julkaisematta toisesta kontaktimuovilla tuunatusta jutusta. Täytyykin täräyttää se eetteriin joku päivä. 

Tykkään kyllä siitä, että olemassa olevat asiat saa pienellä vaivalla muutettua kuin uusiksi. Siksi ehkä hamstraankin kaikenlaista tavaraa, aina lamppu ei syty ihan heti, mutta kun asiaa tovin pohtii niin ideoita alkaa suorastaan pulputa. 

Aurinkoa ja sirkushuveja

Ihana auringonpaiste on hellinyt meitä jo melkein viikon. Olemmekin ottaneet lasten kanssa siitä kaiken ilon irti ja oleilleet pääasiassa ulkona. Esikoisen (3v 2kk) mielikuvitusta kun vähän ruokkii niin hänet saa leikkimään jo melko pitkään yksikseen. Niin ja aika ajoin toki pikkusiskonkin kanssa, joka vaan tuntuu omaavan isosiskon mielestä liian vahvan tahdon. Tänään vein terassille kotileikkitarvikkeet, pieni sirkusteltta sai toimia kotina ja siellähän lapsilla vierähti tovi jos toinenkin.

Lasten leikkiä katsellessani mietin samalla terassimme ja parvekkeemme kalustusta. Viime vuonna en uhrannut terassille ajatustakaan, jos öljyämistä ei oteta lukuun. Vanhat kalusteemme saivat kelvata; vaikka ei niissä mitään suurempaa vikaa ole, muutama poikkipinna katkennut tuoleista (joku näppärä osaisi ne varmasti korjata). Ongelma on lähinnä se, että terassille mennään alakerrasta ja vaikka grillaus tapahtuukin siellä pihamaan puolella, havaitsin viime kesänä että aika harvoin päädyimme pihalle syömään. Kahvit kyllä nautittiin ulkona, mutta itse ruokailu tapahtui sisätiloissa. Siitä innostuneena mietinkin, että pitäisikö meidän laittaa vanhat kalusteet kiertoon ja hankkia uudet, mahdollisesti jonkinlainen sohvaryhmä? Toisaalta haaveilen myös riipputuolista ja mietinkin, että riittäisikö vain jos hankkisimme parvekkeen alle muutaman sellaisen ja jättäisimme ruokapöydän ja tuolit kuitenkin vielä terassille? Parveke onkin haasteellisempi. Viime vuonna meillä ei ollut siellä edes kukkia (ihmettelen syvästi miksei?), tuoleja sinne ei uskalla hankkia ettei yksi yli-innokas yksivuotias kiipeä kaiteen yli. Säkkituoli oli harkinnassa, mutta jotenkaan se ei enää kiinnosta. Ehkä riipputuoli voisi sopia sinnekin? Jos sen asettaisi tarpeeksi kauas kaiteesta.

Etsin inspiraatiota googlettamalla ja löysin seuraavia:

  Kuvat: Niittylähome, Riippumattojen maailma, living in hel- blogi, Ikea

Ihanin  vaihtoehto olisi Aarnion Kupla, mutta kun sen pitää olla niin arvokas. ;D Muuten huomasin tykästyneeni tuollaisiin kankaisiin tai punottuihin tuoleihin. Ikean oma on tyylikäs, mutta minkälaistakohan siinä on istua? Punotuista keinuista löysin mukavuusmainitoja googletellessa ja se on kyllä ehdoton plussa, loikoilupaikkaa tässä ollaankin hakemassa. Olen jostain syystä kovin ihastunut salmiakkikuosiin ja siksi Bloomingvillen kolmiokuosinen tuoli varmaankin houkuttelee, vaikka tuskin sitä valitsen kuitenkaan. Ehkä hankin tuoleja kaksi, yhden parvekkeelle ja yhden terassille, terassilla voisi lisäksi olla kiinnityskoukku toiselle, niin parvekkeella olevan saisi näppärästi siirrettyä sinne.

Törmäsin surffaillessani muuten sellaiseen merkkiin kuin Hamacamundo, se vaikutti mielenkiintoiselta, mutta en saanut sieltä lainattua kollaasiin yhtään kuvaa jotka olisi miellyttänyt silmää. Mielenkiintoinen yritys, mieluusti laittaisin rahani tämänkaltaiseen eettiseen tuotteeseen. Nähtäväksi jää mikä meille muuttaa vai muuttaako mikään. Toivottavasti.

(ps, En mainosta mitään erityisesti, jäin vaan pohtimaan ylläolevan yrityksen arvomaailmaa)

Lankalauantaina

...Söimme pääsiäismunia, kävimme siskon luona kylässä, mies toimi klapikoneena, söimme hyvin ja nautimme auringonpaisteesta. Nyt mies on lempibändinsä keikalla ja minä päivitän blogin ulkoasua. Lukemieni blogien lista ei jostain syystä päivity ollenkaan ja näyttää siltä, etten seuraisi muita blogeja ollenkaan, se harmittaa. Olen tapellut ongelman kanssa nyt tovin ja taidan jo luovuttaa, jatketaan sitten jokin toinen päivä.

Ihastelin tänään siskoni luona hänen tekemiään pieniä pääsiäisasetelmia. Siskoni O on todellinen esteetikko ja heillä on todella kaunis koti, jonne on aina ihana mennä. O on muutenkin todella rakas ja läheinen ja huomaan usein pohtivani sitä kuinka onnekas olenkaan, koska minulla on kaksi ihanaa isosiskoa. Eikä sekään taida mikään itsestäänselvyys olla, että sisarussuhde säilyy läheisenä aikuisuuteen asti. Minä olen nuorin ja toisinaan mietin, että on isosiskon rooli aina vähän haastellisempi kuin nuorimman. Pienin toki ihailee pyytettömästi isompiaan aina, mutta on se varmasti myös taakka. Aina saat pitää huolta pienemmästäsi ja aina on joku joka kopioi kaiken mitä teet ja miten vaikka pukeudut. Henkilökohtaisesti en kestä esimerkiksi omien ideoitteni kopioimista ollenkaan, tai siis kestän, jos avoimesti kerrotaaan, että inspiraatio on alunperin syntynyt ideastani. Mutta huomaan, että mikäli toimitaan ikään kuin selän takana niin huomaan ärsyyntyväni, joskus varmasti vähän liikaakin. Isosiskoni ovat tässä paljon parempia, vaikka varmasti olen kopioinut yhtä ja toista heiltä koko elämäni ajan ja ilman kiitosta. ;D

Toivon todella, että meidän tytöistä tulee samanlaiset paita ja peppu, joita olemme varsinkin tämän tänään tapaamani siskon kanssa olleet (johtuen melko pienestä ikäerosta). Tällä hetkellä meidän tyttöjen välit ovat vaihtelevat, välillä rakastetaan ja välillä inhotaan, mutta eiköhän se siitä kun ikää tulee kumpaisellekin lisää ja mustasukkaisuus vähenee. Ja kyllä sisarukset heti huomaa, jos toinen lähtee johonkin ilman toista, tänäänkin isosisko pääsi pyöräilemään ilman pienempää ja tovin päästä jo tiedusteli "miksei pikkusisko päässyt mukaan?". Helluista. Pikkusisko (1v 8kk) söi sillä aikaa rahkaa ja totesi tädilleen seuraavaa: "MMMM, Herkullista. Täydellistä. Namia.".

Pitkänperjantain puuhat

Kuten aiemmin jo mainitsin, vietämme pääsiäistä kotona. Ensimmäinen pääsiäinen ikinä, kun emme matkusta sukulaisiin ja hyvä niin. Lapsilla on molemmilla korvatulehdus ja toisella sen lisäksi silmätulehdus.

Kaikenlaista rästihommaakin on kertynyt, hankin jokin aikaa sitten Ikeasta vaatekaappeihin säilytyskoreja (siis sellaisia ulosvedettäviä), kun ne olivat poistohintaan 3€/kpl. Yllätys yllätys, ne eivät ihan suoraan meidän vaatekaappeihin käyneet, mutta onneksi omaan näppärän miehen joka saa viritettyä ne paikoilleen. Niinpä täällä porakone laulaa ja kaappien sisusta uudistuu. Aika paljon paremmin saa kaappitilan käyttöön ja tuleepahan samalla siivottua vähän kaappien sisustaakin. 

 
Jo heti aamulla kasasimme uuden jakkaran kylpyhuoneeseen, siellä kun on ollut jotenkin tarpeeton kolo/syvennys. Ajattelin hankkia sen päälle korin tai muun säilytyskalusteen tyttöjen kylpyleluille. Ja voisi siihen viikata vaikka pyyheliinat kuivumisen jälkeen.

Myöhemmin pitäisi vielä laittaa muutama taulu seinään ja virittää löylylaiva saunan kattoon, saimme sen isältäni tupaantuliaislahjaksi jo lähes puoli vuotta sitten...

Tällaisia puuhia täällä siis, onneksi on pitkäperjantai. Muuten saattaisi aika loppua kesken. ;)

Onko meillä tänään vapaapäivä?

Kysyi esikoinen hetki sitten. Ja siihen iloisesti vastasin, että on. On! Niin kuin lähes aina, vielä hetken aikaa. Aiomme käyttää tämän ilon ja aurinkoisen päivän lähtemällä eväsretkelle puistoon. Pitää nauttia tästä laatuajasta vielä kun voimme (syksyllä siis tämä ilo loppuu).

...ja sitten 8 tuntia myöhemmin...

Pakkasin lapset ja eväät (tosiasiassa 2 pillimehua) autoon ja ajoimme Oittaalle Angry Bird puistoon. Siellä jaksoimme touhuta milteinpä kolme tuntia, jonka jälkeen suuntasimme Ikeaan nauttimaan lihapullista ja pehmiksestä (äidin ja lasten lempipuuhaa). Ja tarttuipa sieltä taas matkaan jotain pientä kotiinkin. Yleensä sieltä tulee hankittua servettejä ja nykyään paperikaupasta silkkipaperia tai jotain muuta yhtä tärkeää, mutta tänään matkaan tarttui sitruspuu. Sellainen soma ja pieni, ehkä 30 cm korkea, pienillä sitruksilla varustettuna. Katselin aiemmin jo talvella siellä sellaista vähän suurempaa, mutta sen kustannus olisi ollut kolme kertaa kalliimpi kuin tämän yksilön, joten se sai silloin jäädä hyllyyn odottelemaan toista omistajaa. Mutta tämä pieni maksoi vain noin 12 euroa, joten sen pulitin mielelläni. Toivottavasti saan sen kukoistamaan (aika epätodennäköinen skenaario). Mutta oikein soma se on.

Ikea on mielestäni turhankin parjattu kauppa varsinkin täällä blogimaailmassa. Kaikilla kuitenkin on enemmän tai vähemmän IKEAn ratkaisuja, mutta yleensä niistä puhutaan vähän vähättelevään sävyyn. Meillä on todella paljon kyseisen liikkeen tuotteita ja melkeinpä aina kun kaipaan jotain uutta sisustukseen suuntaan ensimmäisenä Ikeaan. Miksi, no siksi että pidän tuotteiden muotokielestä. Simppeliä ja Skandinaavista. Ja kyllähän sieltä löytyy kaikenlaista aika moneen makuun. Ja onhan se totta, ettei nämä lastulevykalusteet kestä enää isältä pojalle, mutta ainakaan omalla kohdalla se ei kuitenkaan vaikuta kulutukseeni, kaikki Ikeamme ovat esimerkiksi muuttaneet ja jos niille ei ole uudesta kodista löytynyt paikkaa, on ne myyty eteenpäin johonkin toiseen kotiin ja tarpeeseen.

Nojoo, se paasauksesta, jotenkin nyt sopi tähän päivään tämä teksti. Ja ehkäpä tässä voin samalla esitellä yhden kotimme IKEA-ratkaisuista. Tadaa:

 

Meidän olohuoneen tuolit. Ikean Roxö- sarjaa eli pihakalustesarjaa. Siinä nyt vaan kävi niin, että halusin kaksi nojatuolia olkkariin ja sopivia ei löytynyt. Tai no löyty, esimerkiksi nämä, mutta ensimmäinen syy miksi ne eivät suorilta kotiutuneet meille oli se, että ne on ihan järjettömän kalliit. Ja toiseksi ne on aika minimaalisen kokoiset. Tällaiselle 160+cm pitkälle ihan ok, mutta mies joka on lähes 190 cm pitkä ei kyllä niissä luultvasti viihtyisi. Ja koska olen muutenkin enemmän sitä mieltä, että hankin kalusteita käyttöön en koristeeksi (vaikka estetiikka on ehdottomasti myös syy, mutta tässä taloudessa harvoin ainoa) niin enpä usko, että niitä ikinä saan. 

Eikä ole tarvetta enää saadakaan. Tykkään nykyisistä tuoleista kyllä todella paljon ja jos ne jossain vaiheessa olohuoneesta väistyykin niin luultavasti silloin ne saa siirtyä terassikäyttöön.

ps. näissä on uskomattoman hyvä istua. ;D